Lähettänyt käyttäjä Petri

Pienessä rauhallisessa Yhdysvaltain Connecticutin osavaltion Newtownin kaupungissa 14.12. tapahtunut järkyttävä koulusurma nosti jälleen esille keskustelun lasten ja nuorten turvallisuudesta, yhteiskunnan arvoista ja lainsäädännöstä. Kenen tehtävä on suojella lapsia väkivallalta, ja millaisilla välineillä se voisi onnistua? Yhdysvaltaltalainen senaattori Mike Huckabee kuohutti kansalaisiaan Fox Newsille antamallaan lausunnolla: ”Kysymme itseltämme, että miksi kouluissamme on väkivaltaa, mutta olemme systemaattisesti poistaneet Jumalan kouluistamme. Pitäisikö sitten sen, että kouluistamme on tullut verenvuodatuksen paikkoja, tulla yllätyksenä?”  Myös Suomessa on käyty keskustelua koulun uskonnonopetuksesta. Vuodesta 2004 alkaen koulujen uskonnonopetus on ollut ei-tunnustuksellista. Uskontoa opetetaan, mutta Jumalan olemassaoloon ei oteta kantaa. Viimeksi tiistaina 18.12. Yle:n uutislähetys uutisoi: ”Koulun uskontotunnilla saa yhä opettaa kymmentä käskyä, mutta pääpainon on oltava käskyjen eettisessä ulottuvuudessa, ei niiden yliluonnolliseksi mielletyssä alkuperässä.” Käskyjä voidaan opettaa, mutta niitä ei voi pitää ehdottomina auktoriteetteina.

Arvojen alasajo on ollut nopeaa viimeisten vuosien aikana

Avioliitto, vanhemmuus ja perhe ovat jo kauan kärsineet vakavista vaikeuksista maassamme. Erityisesti pohjoismaissa kasvaa kokonainen isättömien lasten sukupolvi, jolle sitoutuminen ylipäänsä mihinkään on vaikeaa ellei mahdotonta.  7.11.2007 seurasin tehtäväni puolesta läheltä Jokelan koulusurman järkyttäviä tapahtumia. Yhdeksän nuoren ja aikuisen elämä päättyi tavalla, jolle ei ollut vertaa maamme historiassa. Kaikki pienen kylän asukkaat menettivät jonkun, jonka tunsivat. Monet perheet menettivät puolison, äidin, pojan ja veljen. Toiset menettivät koulutoverin, työtoverin tai ystävän. Koko yhteisö järkkyi.

Mitä on opittu ja mitä on tehty tähän mennessä?

Koulujen turvallisuusohjeita on päivitetty, aselakia on tiukennettu ja oppilashuoltoon on kiinnitetty huomiota. Entä kasvatus ja arvot kouluyhteisössä, kotona ja yhteiskunnassa?  Emme elä, emmekä kasva tyhjiössä. Kaikki kasvatus ja opetus perustuu vallitseviin arvoihin ja malleihin. Miten evästäisit omaa lastasi maailmaan, jossa ainoa jäljelle jäänyt arvo on tuloksen tekeminen ja ainoa jäljelle jäänyt usko on kulutususko. Siis kilpaile ja kuluta!

Taaksepäin katsova profetia

Näinä päivinä mieleeni on palannut ystävyysmatka Inkerinmaalle helmikuussa 1993. Matkustin kahden jokelalaisen miehen ja perheenisän kanssa viemään apua veljeskansalle. Neuvostoaika oli päättynyt vuoden 1991 lopussa, ja hengellisen ja kansallisen heräämisen aika oli koittanut kovia kokeneelle veljeskansallemme. Inkerin kansan herättäjä ja pappi Arvo Survo tarttui kitaraansa ja lauloi meille suomalaisille veljilleen Balladin kymmenestä käskystä. Se kuului näin:

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musta yö peitti maan, vahvempi taas polkee heikompaa.
Anastetaan talo leskeltä, nääntyy joku valheen verkoissa.
Musta yö peittää maan, maahan käskyt Herran poljetaan.

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musta yö peitti maan, rikas ryöstää köyhän karitsan.
Uuria taas kaatuu kedolle, kuninkaansa nimi huulillaan.
Musta yö peittää maan, maahan käskyt Herran poljetaan.

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musta yö peitti maan, kuuluu taas jo melu Gomorran. 
Tuntuu tuoksulta taas lemukin, josta eilen kasvot käännettiin.
Musta yö peittää maan, mihin kansa oi nyt kuljetaan.

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musta yö peitti maan, Kain kulkee työnsä tehtyään.
Itkee lapset arkun ääressä, jossa lepää isä murhattu.
Musta yö peittää maan, mihin kansa oi nyt kuljetaan.

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musta yö peitti maan, vanhemmat jo säikkyy lapsiaan.
Vanha äiti seisoo polvillaan, kaatuu maahan pojan nyrkistä.
Musta yö peittää maan, maahan käskyt Herran poljetaan.

Musta yö peitti maan, luopunut on luotu Luojastaan.
Musat yö peitti maan, sokea vain jatkaa kulkuaan.
Miksi luovuit luotu Luojastas, kaameata jatkain kulkuas.
On jo yö, voittanut, Golgatalla yössä taistellut
On jo yö, voittanut, Jeesus edestäsi kärsinyt.
(Arvo Survo)

Me kolme miestä Jokelasta olimme kauan vaiti. Kenestä Inkerin pappi lauloi? Vastaus kuului: Suomen ystäväkansasta. Pastori Survo kertoi saaneensa tämän laulun sanat profetiana Suomen kansalle viikkoa aikaisemmin kun Suomen kirkossa alkoi julkinen keskustelu kuudennen käskyn rikkomisesta. Inkerin kovia kokeneet vanhukset, jotka seurasivat radioistaan suomalaisia lähetyksiä itkivät kun kuulivat, että heidän rakastamansa ystäväkansa oli nyt kääntymässä samaan jumalattomuuteen, josta he itse olivat parhaillaan vapautumassa. Jumalan sana ja kirkko oli pitänyt heidät hengissä vaikeiden aikojen keskellä. Kaikki muu oli perustunut petokseen, valheeseen ja lähimmäisen ilmiantamiseen.

Vain usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa

Läntisen naapurimme piispa ja kirjailija Bo Giertz sanoi aikoinaan: ”Oma sukukuntamme näyttää joutuneen kolmenlaisen valheen valtaan. Ensimmäinen on: Jumalaa ei ole. Toinen on: saatanaa ei ole. Kolmas on: jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi.”
Kirjailija Dostojevski puolestaan sanoi:” Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.”
”Onko Jumala todellakin sanonut?”, oli sielunvihollisen kysymys Eevalle paratiisissa.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän Raamattu meille alusta alkaen kertoo. Yhteys Luojan ja luodun välillä perustuu rakkauteen, uskoon ja luottamukseen. Alussa ei ollut mitään pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä. Myöhemmin syntiinlankeemus rikkoi tämän yhteyden. Yhä on niin, että ihmisen perimmäiset tarpeet täyttyvät rakkauden ja luottamuksen kautta myönteisessä ja rohkaisevassa vuorovaikutuksessa. Hylkääminen riistää ihmiseltä turvallisuuden, identiteetin ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Jumalan käskyt, jotka ovat elämän laki antavat elämälle ehdottomat ja turvalliset rajat.

Olisiko nyt jouluna, jolloin Matteuksen jouluevankeliumin sanat ”Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole”, ovat jälleen ajankohtaiset, myös vanhempien ja lasten sydänten löytää toisensa. Malakia 4:6.

Petri Kauhanen