Lähettänyt käyttäjä Virpi

Rony Smolar aloitti puheensa Karmelin Israel-kongressin pääjuhlassa Jesajan kirjan (44:26) jakeella: “Palvelijani sanan minä toteutan ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot. Minä sanon Jerusalemille: Sinä saat asukkaasi takaisin, ja Juudan kaupungeille: Teidät rakennettakoon jälleen!” Hän jatkoi: Tänä päivänä todistamme näistä Raamatun sanoista käynnistynyttä Israelin jälleenrakentamista. Miten muuten on selitettävissä se suunnaton kehitys, mistä 65 vuotta täyttänyt nyky-Israel on löytänyt paikkansa maapallon kehittyneimpien valtioiden eturivissä?

Viisi vuotta sitten Israelin 60-vuotisjuhlassa Rony Smolar esitteli saavutuksia, joilla pieni juutalaisvaltio oli pystynyt parantamaan ihmisten elämänlaatua ja rikastuttamaan maapallomme asukkaita. Luettelo oli pitkä ja on edelleen kasvanut. Israelin saavutukset tieteessä ja teknologiassa herättävät ihailua ja kunnioitusta, esimerkiksi Parkinson-, Alzheimer- ja MS-tautia sairastavat saavat apua israelilaisista lääkekeksinnöistä, tietokoneemme ovat täynnä israelilaisia ratkaisuja ja ilma- ja avaruusalukset suunnistavat israelilaisten keksintöjen varassa.

Tämä on tapahtunut samalla, kun Israel on joutunut käymään kuusi sotaa, puolustanut väestöään rakettihyökkäyksiltä, terrori-iskuilta ja palestiinalaisten kansannousuilta sekä puolustanut kansainvälisellä näyttämöllä oikeutta olemassaoloonsa. Minkään muun valtion olemassaoloa ei ole saatettu kyseenalaiseksi, mitään muuta ei toinen jäsenvaltio ole uhannut YK:ssa hävittämisellä, mitään muuta kohtaan ei ole suunniteltu erilaisia boikotteja, mikään muu valtio ei ole pysynyt vuosikymmeniä median hampaissa eikä mitään muuta valtiota uhkaa tänä päivänä 200 000 rakettia ja ohjusta.

Arabiarmeijat ovat koetelleet Israelin puolustuskykyä, mutta uhkailut ja hyökkäykset ovat vain lisänneet juutalaisten rakkautta ja sitoutumista maahansa. Israelin armeija on osoittanut voimansa, päättäväisyytensä ja oikeutensa puolustaa maan väestöä ja alueellista koskemattomuutta. Israelin ei sallittaisi puolustautua, vaikka se oikeus on jokaisella itsenäisella valtiolla? Miksi Israelilta edellytetään samassa tilanteessa olevia valtioita parempaa käyttäytymistä? Miksi Israelia arvostellaan eri mittapuun mukaan kuin muita valtioita? Miksi Israel ei saisi olla juutalaisten valtio? Miksi monet valtiot nykyisin suhtautuvat Israeliin kuten ihmiset juutalaisiin aikoinaan? Vastenmielisyyttä on pyritty lisäämään rinnastamalla juutalaisten kansallisuusaate sionismi natsismiin ja Israelin toimia natsi-Saksaan. Tämä on puhdasta antisemitismiä, juutalaisvastaisuutta.

Arabikevään myllertämässä Lähi-idässä Israel muodostaa rauhallisen saaren, vaikka odotukset rauhasta palestiinalaisten kanssa ylläpitävät jännitteitä. Avaimet Lähi-idän ydinongelman ratkaisuun väitetään löytyvän Israelin ja palestiinalaisten välisestä rauhanratkaisusta. Kaksi vuosikymmentä sitä on yritetty, Israel on tehnyt hyvin pitkälle menneitä myönnytyksiä ja vetäytynyt Gazasta. Siitä huolimatta palestiinalaisjohto ei ole ollut halukas tarttumaan tilaisuuteen.

Tästä syntyy johtopäätös, ettei palestiinalaishallinnolla ole sovintohalua, vaan utopistinen ja propagandistinen tavoite ajaa Israel mereen elää yhä. Siksikö palestiinalaiset muistavat Israelin itsenäisyyspäivää al-Naqbana, katastrofin ja murheen päivänä? Senkö takia palestiinalaislapsille opetetaan aseenkäsittelyä ja sotataitoja? Senkö takia Israel ja sen historia ei esiinny palestiinalaiskoululaisten oppikirjoissa?

Outoa on, että samalla kun palestiinalaiset vaativat itselleen omaa valtiota, he kieltäytyvät tunnustamasta Israelia juutalaisten valtiona. Lisäksi he vaativat pakolaisuuteen lähteneille sadoille tuhansille oikeutta asettua Israeliin entisille asuinsijoilleen. Heitä voisi muistuttaa miljoonista muista pakolaisista - unohtamatta arabimaista paenneita juutalaisia ja karjalaisiamme, jotka on uudet realiteetit hyväksyen asutettu uusille paikkakunnille.

Neuvottelupöydässä on tapana, että osapuolet antavat ja saavat. Palestiinalaisten asenne on ollut vaatia antamatta mitään, vain uhten uudella intifadalla tai terroriaallolla. Tuo asenne ei edistä sovintoa. Tulisi muistaa, että arabijohtajien vihamielinen ja uhmakas suhtautuminen Israeliin kätki 19 vuotta Länsirannan ja Gazan asukkaiden toiveet itsenäisyydestä, kun alueita hallinnoineet Jordania ja Egypti eivät tunnustaneet palestiinalaisia kansana. Vasta Israelin voittoisa kuuden päivän sota 1967 teki palestiinalaisista itsenäisyyttä etsivän kansan. Näyttääkin siltä, että vain juutalaisvaltio on halukas ja kykenevä täyttämään nämä toiveet.

Israelin tinkimätön asenne rauhaneuvotteluissa johtuu turvallisuuskysymyksistä, kuten: tulisiko palestiinalaisista rauhantahtoisia naapureita, sallittaisiinko heille aseistettu armeija, voisivatko he liittoutua jonkin Israelille vihamielisen valtion kanssa, jne. Iso kysymys on, onko arabimaailma valmis tunnustamaan Israelin valtion ja tekemään sen kanssa rauhan. Tällöin pitkä ja lähes historiallinen konflikti saisi vihdoin päätöksen.

Tällä hetkellä suurimman turvallisuusuhan Israelille muodostaa Iranin varustautuminen ydinasein ja pitkänmatkan ohjuksin sekä maan avokätiset asetoimitukset Israelin verta janoaville vihollisille. Tähän verrattuna Israelin ja palestiinalaisten kiista on lasten leikkiä, palestiinalaiset kun eivät uhkaa Israelin olemassaoloa. Iranin uhka on todellinen, sillä maan johto on toistuvasti uhannut hävittää juutalaisvaltion maailmankartalta. Kansainväliset pakotteet eivät ole pysäyttäneet shiialaista Irania, jonka kiihkeä varustautuminen uhkaa myös Persianlahden sunnalaisia arabivaltioita. Uhka ulottuu myös kauemmaksi, sillä Iranilla on ohjuksia, jotka kantavat aina Keski-Eurooppaan asti.

On selvä, että Israel ottaa Iranin uhan todesta eikä jää odottamaan Iranin toimia. Tässä tilanteessa ei olisi yllätys, jos Israel suorittaisi ennaltaehkäiseviä iskuja Iranin ydinlaitoksia vastaan. Israel toimi vihollisiaan vastaan näin mm. kuuden päivän sodassa 1967 ja Irakin ydintutkimuskeskuksen tuhoamisessa 1981. Pieneltä Israelilta puuttuu strateginen syvyys eikä sillä ole varaa sotia omalla maaperällään.

Kaikesta huolimatta aika on Israelin puolella, vaikka huono turvallisuustilanne syö kohtuuttoman paljon maan ja sen asukkaiden voimavaroja. Mutta fysiikasta tiedämme, että jännitys aikaansaa energiaa. Niin käy myös Israelissa. Maa pursuaa yrittäjyyttä, innovaatioita, merkittäviä keksintöjä, Nobel-palkinnonsaajia sekä viime aikoina myös maan uumenista uutta energiaa, maakaasua. Lisäksi kaasukenttien alta voi löytyä öljyä. Israel, joka tähän saakka on ”vuotanut maitoa ja mettä”, saattaa jatkossa rikastua myös maakaasusta ja öljystä. 65 vuotta sitten Israelin rakennusaineina olivattuhka ja kyyneleet, tänä päivänä ne ovat muuttuneet selviytymisen ja menestymisen voimaksi.

Kunpa Israelin naapuritkin kohdistaisivat voimavaransa Israelin tuhoamisesta kansalaistensa elinolosuhteiden parantamiseen. Sodanjälkeinen Eurooppaa rakennettiin rauhantahtoisella vuorovaikutuksella. Toivokaamme, että näin tapahtuu myös Lähi-idässä ja että shalom ja salam ovat jatkossa muutakin kuin arkisia tervehdyksiä. Rony Smolar päätti puheensa raamatullisesti: “Hän, joka määrää rauhasta taivaassa, Hän määrää rauhasta myös keskuudessamme sekä koko Israelissa, Amen.” Niin tapahtukoon

Rony Smolarin 26.5.2013 pitämästä puheesta referoi/editoi Hannu Taipale.

 

Asiasanat: 

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Päivitä Syötä kuvassa näkyvät merkit. Type the characters you see in the picture; if you can't read them, submit the form and a new image will be generated. Not case sensitive.  Switch to audio verification.