Lähettänyt käyttäjä Virpi

Aya Sagi, kibbutsiliikkeen vapaaehtoisosaston johtaja, vieraili Suomessa huhtikuun lopussa. Artikkeli on kooste hänen luennostaan Helsingissä.

Aya Sagi tuli aikoinaan Tzoran kibbutsille suorittamaan asepalvelustaan. Hän rakastui paitsi kibbutsiin, myös tulevaan aviomieheensä, joka oli kibbutsilla kasvanut. Suoritettuaan akateemiset opintonsa Aya Sagi asettui perheineen asumaan Tzoran kibbutsille ja toimii nykyään kibbutsiliikkeen vapaaehtoistoimiston johtajana.

Mikä on kibbutsi?

1900-luvun alussa Israelin maahan saapui paljon nuoria ihmisiä, joista monet olivat sionistisen nuorisoliikkeen jäseniä. He olivat rahattomia ja tottumattomia lämpimään ilmastoon ja maatalous- tai teollisuustöihin. Maata oli kuitenkin viljeltävä, rahaa tarvittiin ja työntekijöitä, jos mieli rakentaa maata.

Vastauksena näihin ongelmiin syntyi aivan uudenlainen elämänmuoto, kollektiivinen kibbutsi. Kibbutsien rahoittamisesta vastasi Juutalainen kansallisrahasto, JNF. Kibbutsi oli ainutlaatuinen israelilainen keksintö, maatalousyhdyskunta, jossa elettiin yhteistoiminnallista yhteisöelämää ja jota johdettiin demokraattisesti.

Kibbutsi huolehti jäsentensä terveydenhoidosta ja koulutuksesta. Kibbutsit syntyivät ideologisena liikkeenä, kansallisesta tarpeesta ja tarpeesta asuttaa maa. Aya Sagin mukaan ny-kypäivän todellisuudessa kibbutseja ei olisi koskaan syntynyt. Ideologiaa ei ole ja materialismi on voimakasta. Vähitellen kibbutsit kuitenkin muuttuivat. Homogeenisuus iän ja ideologian suhteen haaleni. Kibbutsit eivät enää olleet valtioita valtion sisällä, ne avasivat ovensa.

Uusia jäseniä omine ajatuksineen muutti kibbutseille. Monia muutoksia tapahtui. Alkuaikojen kibbutseissa lapset asuivat ja nukkuivat omissa taloissaan lastenhoitajien hoidossa. Vanhemmat tapasivat jälkikasvuaan vierastunneilla ja peittelivät lapsensa vuoteisiin. Seuraavan sukupolven ja uusien tulijoiden aikana käytäntö vähitellen muuttui. Yhteisö ei enää ollut ”perhe”, lapset eivät enää kuuluneet kaikille, kuten aiemmin. Kibbutsi muuttui kollektivismista perheen suuntaan. Tämä muutos näkyi myös kibbutsien rakennuksissa: vähitellen perhe sai omat kylpyhuoneensa, myöhemmin oman pihansa, oman sisäänkäyntinsä.

Muitakin muutoksia tapahtui. Perinteisessä kibbutsissa työntekijä oli sekä omistaja että työnantaja. Työntekijä oli myös työn omistaja. Marx oli jo puhunut työnantajatyöntekijäsuhteista, jotka eivät olleet riippuvaisia palkasta. Jokin muu sitoi työnantajan ja työntekijän yhteen – solidaarisuus. Ihmiset tekivät työtä kibbutsille, koska he tunsivat, että kibbutsi ja he olivat yhtä.

Kibbutsien ongelmia

Vähitellen ihmiset halusivat toteuttaa omia toiveitaan, he halusivat toimia omissa ammateissaan kibbutsin ulkopuolella. Tämä johti työvoimapulaan ja työvoiman vuokraamiseen lähikaupungeista. Teollisuustyön aloittaminen kibbutseilla vaati runsaasti lisää työvoimaa. Teollistuminen toi kriisejä, joita kibbutsiyhteisö ei ollut valmis käsittelemään. Toinen ongelma kibbutsiliikkeelle oli kansainvälisen talouden kriisi. 1990-luvun alussa 2/3 kibbutseista oli vararikon partaalla. Kibbutseja ravisteli voimakas inflaatio, virheinvestoinnit ja monet kibbutsin jättävät nuoret. Valtio ja pankit halusivat yksityistää kibbutsit, mutta se oli vaikeaa, koska kibbutseilla oli hyvin suuret velat pankeille. Kibbutsin purkaminen ei käynyt kuten yrityksen tai yhtiön. Lopulta suuri osa veloista annettiin anteeksi.

Kibbutseille asetettiin omat velvoitteensa, ja niiden tuli tehdä muutoksia, ettei vastaavanlainen tilanne uusiudu. Jokaisen jäsenen tuli vastata omasta toimeentulostaan. Rajoittamattoman solidaarisuuden aika oli ohi – siirryttiin rajoitettuun solidaarisuuteen.

Nykyään jäsenten on ansaittava toimeentulonsa. He saavat palkkaa ja maksavat yhä useammista palveluista, kuten ruoasta, pyykkihuollosta, opiskelusta, sähköstä, vedestä, talon ylläpidosta, sanomalehdistä. Lopuista palveluista, kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta, maksetaan tuettu hinta. Kibbutsi huolehtii erityistarpeista ja eläkkeistä. Jäsenet puolestaan maksavat yhteisöveroa tulojensa ja perhestatuksensa mukaan. Joka ansaitsee enemmän, maksaa enemmän ja tukee heikompiosaisia.

Nykyään liiketoiminta on erotettu yhteisöstä. Jokainen business, iso tai pieni, toimii itsenäisesti omalla budjetillaan. Uudistetussa kibbutsissa on olemassa yhteys hyvinvoinnin ja ansioiden välillä. Siksi, mitä enemmän yrität, sitä enemmän hyödyt siitä itse eikä vain kibbutsi.

Ennen Israelin valtion perustamista kibbutsit huolehtivat monista kansallisista vastuista. Niiden harteilla oli nuorten ohjaus ja opastus, avustaminen uusien maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja toimiminen asevoimien eri osastojen palveluksessa. Valtion itsenäistyessä kibbutsien jäsenet saivat haltuunsa monia tärkeitä virkoja puolustusvoimissa, turvallisuudessa, rajavalvonnassa, koulutuksessa ja maahanmuutossa. Knessetissä oli useita kibbutsien jäseniä, nykyään ei ainuttakaan.

Uudistunut kibbutsi

Kibbutsit ovat keskellä uuden rakentamista. Asiat ovat muuttuneet ideologisella tasolla ja taloudellinen tilanne on muuttunut. Uudistunut kibbutsi on noin 10-vuotias. Kysymys kuuluu: ”Kuinka rakentaa uusi kibbutsi? Onko olemassa kriittinen raja, jonka ylittämisen jälkeen kibbutsi ei enää ole kibbutsi?” Yhteistoiminta osuustoiminnallisten järjestöjen kanssa sekä Israelissa että ulkomailla voi rikastuttaa kibbutseja. Noilla järjestöillä ei ole kansallista näkökulmaa, vaan enemminkin sosiaalinen ja taloudellinen katsantokanta.

Israelissa ei ole ko-operatiivista lainsäädäntöä. Niin kauan kuin asiat ovat sujuneet ongelmitta, lainsäädännölle ei ole ollut tarvetta. Nyt maa-asiat, maatalous ja vesiasiat on saatettava lainsäädännön piiriin.

Kibbutseissa elää 141 000 ihmistä. Määrä on suurempi kuin koskaan. 210 kibbutsia 274:stä on ns. uudistuneita, yksityistettyjä, kibbutseja. 80 kibbutsia laajentaa. Viime vuosina yhä suurempi määrä nuoria naimattomia ja nuoria perheitä haluaa asettua kibbutsiin. 60 % heistä on kibbutsilla syntyneitä, jotka haluavat palata. He kaipaavat kollektiivista yhteisöelämää, maaseutuympäristöä, erinomaista koulutussysteemiä ja mahdollisuutta tehdä työtä ja hankkia elanto omien kykyjensä ja mielenkiintonsa mukaan. Uudet jäsenet ovat muuttaneet kibbutsin houkuttelevaksi elämänmuodoksi, enemmän kuin koskaan.

Kibbutsiliike on mukana monissa toiminnoissa auttaakseen israelilaista yhteiskuntaa, vaikkakin kibbutsien väestö on vain 1,5 % maan asukasluvusta. Kibbutsit ottavat vastaan uusia maahanmuuttajia, erityisesti Etiopiasta tulleita, ”adoptoivat” yksinäisiä sotilaita, joiden perhe ei ole maassa tai jotka tulevat hajonneista perheistä, ja isännöivät vähävaraisia perheitä juhlapyhien aikaan. 1000 kibbutsin jäsentä toimii vapaehtoisina Israelin yhteiskunnan eri alueilla. Kibbutsiliikkeellä on painotalo, joka säilyttää arkistoja, tutkimustoimintaa, opettajankoulutusta,teatteriryhmä, tanssiryhmä ja kamariorkesteri.

Kibbutsit vastaavat 9,2 % Israelin teollisuustuotannosta. Pääalat ovat muovi- ja kumitavarat, elintarviketeollisuus, metalli- ja koneteollisuus ja elektroniikka. Teollisuus tuottaa 70 % kibbutsien tuloista. Maatalous kibbutseilla tuottaa 34 % Israelin maataloustuotannosta. Maitotaloustuotteet, viljatuotteet, vihannekset, hedelmät, siemenet ja taimet, kalkkunat, lihakarja, kala ja lampaat ovat tärkeimmät tuotannonalat.

Kibbutsisektori pitää hallussaan noin kymmenettä osaa maasta, suurimmaksi osaksi maan reuna-alueilla. 87 % maasta on maatalouskäytössä, 5 % teollisuudella ja turismilla, 5,3 % on retkeilyalueina ja 3 % maasta on käyttökelvotonta. Kibbutsiliike on yksi tärkeimmistä tahoista, joka säilyttää rakentamattomia alueita Israelissa.

Vapaaehtoiseksi kibbutsille?

Kibbutsivapaaehtoisten keskuksen kautta on edelleen mahdollista päästä vapaaehtoiseksi kibbutsille. Tätä varten on täytettävä internetistä saatava hakulomake ja terveystietolomake.

Keskus valitsee vapaaehtoiset hakijoiden joukosta ottaen huomioon vapaat paikat kibbutseilla.

Hakijan on oltava 18-35-vuotias ja hänen on oltava hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Työtä kibbutsilla tehdään kahdeksan tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa. Kuukaudessa on kolme vapaapäivää. Hakijan on oltava valmis tekemään kaikenlaista työtä. Vähintään tyydyttävä englannin kielen puhetaito on edellytyksenä.

Kibbutsilla on oltava vähintään kaksi ja enintään kuusi kuukautta.

Lisätietoa asiasta ja kustannuksista löytyy kibbutsivapaaehtoisten nettisivuilta:
www.kibbutzvolunteers.org.il
ja facebook-sivuilta: facebook.com/kibbutzvol

Toimittanut Riikka Penttinen, Karmel-lehti  3/2013

 

Kommentit

Kibbutzille duuniin

Moi. otatko yhteyttä muhun. Olisin kiinnostunut kibbutzille lähdöstä. T. Petri Mäkelä ja numero on : 0468472374

Kibbutsi

Hei, olen kiinnostunut Kibbutsille lähdöstä. Otatko yhteyttä: mira.kunnasluoto@gmail.com

Kivutsien vanhemmat ulkomaalaiset vapaaehtoiset

Tarvittaisiin mahdollisuuksia myös vanhemmille vapaaehtoisille. Monet eläkeläiset esim. Suomessa haluaisivat tehdä jotain ( hyödyllistä ja merkittävää ) Israelin valtion asian edistämiseksi. Israelin olisi syytä perustaa uusia kivutseja pitääkseen alueensa asuttuna ja käytössä. Esim. Negeviin mahtuisi monta kivutsia.