Lähettänyt käyttäjä Hannu

Viime vuosiin saakka on yleisesti hyväksytty ajatus, että 50 vuotta sitten 7.6.1967 yhdistynyt Jerusalem on kolmen uskonnon pyhä kaupunki. Ns. Oslon sopimusten jälkeen, erityisesti viimeisen vuoden aikana käsitystä Jerusalemin pyhyydestä juutalaisuuden osalta on horjutettu kaikin, myös suomalaisin voimin. Niistäkin, jotka ovat pitäneet perusoikeutenaan pilkata ja halveksia sitä, mikä on pyhää ja totta juutalaisille ja kristityille, on tullut hartaita Jerusalemin pyhyyden puolesta taistelijoita - mutta vain islamin osalta. Tämän aloitti tai toi menestyksellisimmin julkisuuteen arkkiterroristi Arafat. Hänen työtoverinsa ja seuraajansa ovat jatkaneet samaa rataa. Israelin ja juutalaisten yhteys omaan maahansa kielletään ja yritetään saada koko maailma uskomaan se.

Asialla ovat olleet arabi-/muslimimaat ja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO apunaan lännen ”hyödylliset idiootit”, jopa eräät kristilliset kirkot. Arabeja ja islamia poliittisesti myötäilevä kirkko onkin saanut palkkioksi - toistaiseksi - olla suhteellisen rauhassa juutalaisten kokemilta hyökkäyksiltä, vaikka myös kristillisyydeltä putoaa pohja, jos Jerusalemissa ei ollut 2000 vuotta sitten juutalaista läsnäoloa, kansaa ja temppeliä, kuten Raamattu kertoo.

Tilanne haastaa pohtimaan Jerusalemin pyhyyden taustaa ja aitoutta em. uskontojen ja erityisesti islamin osalta. Juutalaisuuden ja Israelin kannalta Jerusalemin pyhyys, vaikka se on pyritty kiistämään ja pimittämään YK:n arvovaltaisilla foorumeilla, on mitä selvintä ja fundamentaalista laatua. Kantaisä Abrahamin ja Israelin jakamattomaan valtakunnan kuninkaat Daavid ja Salomo ja sen jälkeen Juudan kuninkaat ovat todella eläneet ja pitäneet Jerusalemia pääkaupunkinaan ja sen Moorian vuorta temppelin paikkana. Yhtä varmasti myös kristinuskon syntymiseen vaikuttaneet keskeiset tapahtumat sijoittuvat Jerusalemiin ja sen temppeliin ja sen lähiympäristöön. Jerusalemin pyhyys juutalaisuudelle ja kristinuskolle oli Kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksen tulos ja säätämys.

Mutta millaista on Jerusalemin pyhyys islamin kannalta? Siinä on ainakin kolme juonnetta: kalifien valtataistelu, Muhammedin 'taivasmatka' ja paikan nykyinen käyttö ja arki.

I Kerrotaan, että muslimien alkuperäinen rukoussuunta oli Jerusalemiin päin. Niin olikin. Onhan islam uskonto, joka rakentuu juutalaisuuden ja kristinuskon pohjalle, tosin vääristäen lähes kaikkien mainitsemiensa Raamatun henkilöiden ja tapahtumien luonteen ja merkityksen väittäen, että Allah-jumala loi maailman islamilaiseksi ja ensimmäiset ihmiset muslimeiksi. Näin kaikki Raamatun henkilöt ovat muslimeja ja ihmiskunnan alkuperäinen uskonto oli islam siihen asti, kunnes juutalaiset ja kristityt pilasivat sen.

Muslimien valloitettua Israelin maan ja Jerusalemin vuonna 638, rukoussuunta vaihtui, kun valloittaja, Damaskon omaijadikalifi Omar ( Umar ibn al-Khattab 634-44) sai rakennettua rukouspaikan, moskeijan Temppelialueen eteläosaan nykyisen Al-Aksa-moskeijan tienoille. Vahvan muslimitradition mukaan Jerusalemin islamilaista pyhyyttä edisti se, että Damaskon kalifit olivat huonoissa väleissä Mekkaa hallinneen vastakalifi Abd-Allah ibn al-Zubairin kanssa. Niinpä Omarin myöhempi seuraaja Abd al-Malik kielsi syyrialaisilta pyhiinvaelluksen Mekkaan. Tältä osin Jerusalemin pyhyys on ihmislähtöistä, valtapoliittista perua ja laatua - ellei vieläkin pahempaa.

II Kerrotaan, että profeetta Muhammed teki enkeli Gabrielin kanssa matkan Mekan Kaabasta ”kaukaiseen moskeijaan” (Al Quds), joka tulkittiin Jerusalemiksi ja sieltä taivaaseen. Matka sujui siivekkäällä Buraq-ratsulla, jolla oli ihmisen kasvot, pää ja rinta sekä hevosen ruumis (eräissä kuvauksissa: naisen pää ja rinnat, hevosen etuosa ja naudan takaosa), nopeasti kolmella loikalla. Ratsunsa Muhammed pysäköi kertomuksen erään version mukaan temppelialueen itäpuolelle ja astui Kultaisen portin kautta temppelialueelle. Toisen version mukaan pysäköinti tapahtui temppelialueen länsisivulle Länsimuurin kohdalle, jonka vuoksi paikka on UNESCOn hyväksymän ’vaihtoehtoisen totuuden’ mukaan Al-Burak-aukio.

Jerusalemissa Muhammed tapasi ’isänsä’ Adamin ja Abrahamin ja ’veljensä’ Mooseksen, Joosefin ja Jeesuksen. Heidät tavattuaan Muhammed nousi tikapuita pitkin (toisen version mukaan: Buraq-ratsulla) taivaaseen roomalaisten tuhoaman temppelin Kaikkein Pyhimmän paikalta. Taivaassa hän johti rukoushetken, jossa oli Raamatun merkkihenkilöitä Adamista Jeesukseen. Näiltäkin osin Jerusalemin pyhyys näyttäisi perustuvan ns. vaihtoehtoiseen totuuteen.

III Kun Israel 7.6.1967 vapautti Jerusalemin itäosan Jordanian miehityksestä, se osoitti ylenmääräistä jalomielisyyttä arabimuslimeja kohtaan jättämällä temppelialueen islamilaisen Wakf-säätiön hallintaan. Se, kuten eräät muutkin Israelin hyväntahdon eleet ja myönnytykset arabiosapuolelle (mm. vetäytyminen Gazasta ja Etelä-Libanonista) ovat osoittautuneet virheeksi ja koituneet sille vitsaukseksi. Toisin kuin Israelin jalomielisyys ja aito pyhyys edellyttäisi, arabimuslimit ovat kieltäneet juutalaisten ja arabikristittyjenkin rukoileminen heille pyhällä temppelialueella. Ja mikä pahempaa: temppelialueesta on tehty vihan ja väkivallan korkeakoulu ja tukikohta?

Voidaan syystä kysyä, kuinka pyhä on paikka, jossa viljellään vihapuhetta ja -saarnoja, kiihotetaan kuulijoita vihaan ja väkivaltaan, josta lähdetään perjantairukousten jälkeen riehumaan ja rettelöimään naapurina elävää kansanryhmää vastaan, jonne kootaan kiviä, romua ja aseita Länsimuurilla rukoilevien juutalaisten surmaamiseksi ja vahingoittamiseksi, jossa pelataan futista, mutta ei sallita “vääräuskoisten”, aluetta aidosti pyhänä pitävien rukoilevan?

Ero esim. kristittyjen pyhillä paikoilla harjoitettavaan saarna- ja rukouselämään on dramaattinen. Lourdesin lähteellä, Krakovan Mustan Madonnan ääressä, kristittyjen pyhissä paikoissa, kirkoissamme, rukoillaan ja toivotaan sairauksista paranemista ja kaikkea hyvää, armon kosketusta kaikille ihmisille! Pyhyys, niin ihmisten kuin paikkojen, on toki vajavaista ja jopa raadollista - joskus ylen raadollista. Faktojen valossa Jerusalemiin islamilainen pyhyys on sitä ja huolestuttavan huonoissa kantimissa.

Epilogi. Muhammedin Jerusalemin ja taivasmatkan selitykset kuultuaan moni saattaa todeta: täyttä satua ja roskaa. Mutta entäpä, jos Muhammed todella koki sen, mistä edellä on puhe. Siinä tapauksessa kyseessä on sama ilmiö, valta ja voima, a) jonka avulla Egyptin faaraon tietäjät ja velhot tekivät samoja ihmeitä kuin Mooses Jumalan voimassa, b) joka teki Een-Dorin noitavaimolle mahdolliseksi nostattaa jo kuolleen profeetta Samuelin kuningas Saulin nähtäväksi, c) ”jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” ja joka tekee aikakautemme lopulla ”suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankemaan ihmisten nähden”. Saattaa olla, että tuo oli tarpeen, että silloiset ja nykyiset ihmiset ottaisivat vastaan ”väkevän eksytyksen, niin että he uskoisivat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen”. Jumalan vastustajan voimaa ei ole syytä unohtaa ja vähätellä. Jeesus kutsui häntä Tämän Maailman Ruhtinaaksi. - Pyhää Joulua ja Rauhallista Uutta vuotta

 

Asiasanat: 

Lisää uusi kommentti