Lähettänyt käyttäjä Hannu

“Eikö tämä jo lopu”, kysyy Patience Carter runossa, jolle Helsingin Sanomat antoi 3/4 tärkeimmästä uutissivustansa 26.7.2016. Runon innoittajana on ollut Orlandon (USA) yökerhoisku 12.6.2016, vaikka runon yhteydessä mainittiin myös Ranskassa, Saksassa ja eräitä muslimimaissa tapahtuneita terrori-iskuja. Runon yhteydessä ei mainittu Israeliin tai juutalaisiin kohdistuneita iskuja, joista tosin mikään yksittäinen isku ei ole yltänyt uhriluvuissa Orlandon, Ranskan tai puhumattakaan muslimien keskinäisten terrori-iskujen tasolle. Sen sijaan terrorismin kohteenaolovuosien ja tänä vuonnakin valmisteltujen ja yritettyjen iskujen määrän puolesta myös Israelin olisi pitänyt sisältyä em. runoilijan toiveeseen ja ’Eikö tämä jo lopu’ -huokaukseen.

Syytä huokaukseen on. Israel on joutunut kokemaan aiempia terroriaaltoja viheliäisemmän puukko-jihadin, Eurooppa puolestaan terroriaallon, jolle ei ole vertaa sitten sitten 1970-80 -lukujen kommunistisen terrorin. Tuolloin 1960-luvun lopulla radikaaliopiskelijoiden keskuudessa syntynyt Saksan Punainen armeijakunta (Rote Armee Fraktion, RAF) ja siihen kuulunut Baader-Meinhof -ryhmä herättivät kauhua ja suorittivat vuosina 1972–1991 Länsi-Saksassa ja sen naapurimaissa tusinan raakoja terrori-iskuja. Näillä oli myös yhteyksiä Lähi-idän arabiterroristeihin. RAFilaiset olivat PLO:n terroristikoulutuksessa Jordaniassa, mutta joutuivat poistumaan suututettuaan isännät moraalittomilla elintavoillaan.

Samaan aikaan Italiaa koetteli Punaisten prikaatien (Brigate Rosse, BR) väkivalta ja terroriteot. Punaisten prikaatienkin taustalla oli 1960-luvun lopun opiskelijaradikalismi ja Italian kommunistisen puolueen sisäinen tyytymättömyys puolueen uudistuspolitiikkaa kohtaan. Meille tunnetuin Punaisten prikaatien uhri oli Italian pitkäaikainen pääministeri Aldo Moro.

Jälleen Eurooppaa ja erityisesti Ranskaa, Saksaa ja Belgiaa koettelee terrori - josta myös Espanja, Englanti ja eräät muutkin maat ovat saaneet osansa. Merkillistä on, että pahiten terrorista on kärsinyt Ranska, joka on ottanut määrällisesti eniten (n. 9 % väestöstä) ja avosylisimmin vastaan arabimuslimeja,. Myös terrorismin kohteina olleissa Belgiassa ja Saksassa on paljon muslimeja (n. 6 %) ja heille on annettu mahdollisuus elää omien arvojensa ja kulttuurinsa mukaisesti.

Ranskan maineen arabimaailman silmissä pitäisi olla kunnossa. Onhan se Israelin itsenäisyyden alkuvuosien ensirakkauden jälkeen ehkä pensein EU-maa suhteessa Israeliin, vaikka monet muutkin EU-maat kansalaisjärjestöineen ja BDS’sineen ovat osallistuneet Israelin mustamaalaamiseen ja poliitttiseen kiusaamiseen. Tämän huomioiden on yllättävää, että arabimuslimit eivät ole palkinneet hyväuskoisia ja hyödyllisiä idioottejaan - V. I. Leninin läntisistä tukijoistaan käyttämä ilmaisu - ystäviään rauhalla ja ystävyydellä, vaan vihalla ja terrorilla.

Hollande julisti marraskuussa 2015 maansa olevan sotatilassa Isisiä vastaan. Ranska pyysi Euroopan unionia aktivoimaan ns. keskinäisen avunannon lausekkeen, joka velvoittaa jäsenmaita auttamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen sattuessa. Asiantuntijat arvioivat, että sotatilaa ei aivan pian lopeteta. Myös Belgia on ollut sotatilaa muistuttavassa poikkeustilassa. Kun Yhdysvallat julisti sodan terrorismia 11.9.2001 WTC-tornien tuhoamisen jälkeen, meillä ja Länsi-Euroopassa ilveiltiin ja paheksuttiin moista puhetta, 'sotaisaa retoriikkaa'. Nyt Ranska ja EU-maat käyttävät jopa sotaisempaa kieltä edes äärivihreiden ja -vasemmiston ilveilemättä. Pilkka palasi omaan nilkkaan.

Eikö tämä jo lopu? Mm. otsikkona olevan Obadjan kirjan jakeen 15 perusteella olen jo pitkään ajatellut, että Eurooppa saa ennen pitkää nauttia sitä karvasta lääkettä, jota se on sallinut ja toivonut Israelille syötettävän. Kun Israel ja juutalaiskohteet muissakin maissa ovat olleet jo kymmenet vuodet arabiterrorismin kohteena eivät Helsingin Sanomat, muiden Euroopan maiden johtavat lehdet eikä muu media ole esittänyt tai suonut merkittävää tilaa ’Eikö tämä jo lopu’ - huokauksille ja -toiveille eivätkä merkittävät poliitikot ole sitä vaatineet. Sen sijaan on loputtomasti suotu tilaa syille ja verukkeille, jotka oikeuttavat Israeliin kohdistuneen terrorin ja näin kannustettu jatkamaan sitä. Ministereistämme vain epähenkilönä pidetty ulkoministeri Soini on ilmoittanut selväsanaisesti olevansa Israelin ystävä ja vastustavansa kaikkia Israeliin kohdistuvia boikotteja.

En usko, että Eurooppa pääsee Israeliin kohdistuneen terrorin vähättelystä, mitätöinnistä, puolustamisesta ja väkivallan ja aggression ylläpitäjän suosimisesta nyt koetulla, vaikka jokainen uhri ja vammautunut on oman elämänsä ja yhteisömme näkökulmasta liikaa. Vain totinen kääntyminen Israelin Jumalan puoleen voi varjella Euroopan jihadistien vihalta.

Asiasanat: