Lähettänyt käyttäjä Hannu

Alkuvuotta 2015 hallitsi mediaa tuhoisa terrori-isku ranskalaisen pilalehti Charlie Hebdon toimitukseen ja 12 ihmisen kuolema tapauksen yhteydessä. Samoina päivinä hyökättiin juutalaiseen kosher-kauppaan.

Teot nostattivat Ranskassa ja koko Euroopassa mielenilmaisujen ja myötätunnon aallon, jollaista ei ole koettu vuosikymmeniin. Ranskan kaduilla oli väkeä ehkä enemmän kuin Pariisin vapautuessa natsimiehityksestä elokuussa 1944. Vastalausemarssin eturivissä oli Ranskan presidentti François Hollande, jonka kannatus hypähti Pariisin terrori-iskujen jälkeen surkeasta 19 prosentista 40 prosenttiin. On hyvä, että hyökkäys Charlie Hebdo -lehden toimitukseen, sananvapautta vastaan, tuomittiin selvästi ja laajasti, mutta miksi juuri tämä tapaus sai kansan kaduille osoittamaan mieltään?

Vuosien ja vuosikymmenien mittaan on maailmalla tapahtunut uhriluvuiltaan ja merkitykseltään paljon suurempia ja pahempia terrori-iskuja, jotka eivät ole herättäneet kansanjoukkoja kaduille eikä edes suurempaa mielenkiintoa. Tämänkin vuoden aikana Irakissa, Pakistanissa, Syyriassa, Nigeriassa ja Nigerissä on tapettu toisuskoisia muslimeja ja kristittyjä sadoittain. Pyhää sotaa käyville terroristeille ei ole ollut mikään pyhää. Kohteena ovat olleet toreille, moskeijoihin, kirkkoihin, hääjuhliin kokoontuneet, busseihin ahtautuneet ja työpaikkaa jonottaneet, teloituksen kaltaista erityiskohtelua ansaitsemattomat tavalliset kansalaiset - vääräuskoiset muslimiveljet, kristityt ja juutalaiset.

Oma lukunsa ovat kuin tyhjästä ponnahtaneen Islamilaisen valtion, kalifaatin (ISIS, ISIL, IS) ja Afrikassa vaikuttavan Boko haram -liikkeenjärjestämät julkiset teloitukset, joiden seuraamiseen pakotetaan myös panttivankeina olevat naiset ja lapset. Mutta nämäkään julmuudet eivät ole saaneet Ranskan tai maailman älymystöä ja kansanjoukkoja liikkeelle, vaikka suurvaltojen johtajat ja YK:n johto ovat tuominneet ne.

Jos Pariisissa olisi tapettu 12 ihmistä vain kosher-kauppaan tai synagogaan, tuskin olisimme, voidaan jopa sanoa, aivan varmasti emme olisi nähneet tuhansia ihmisiä Pariisin ja Ranskan kaduilla. Presidentti ja sisäministeri olisivat esittäneet surunvallittelunsa, kukkia olisi kertynyt rikospaikalle ja sillä siisti. Nyt sai juutalaiseen kosher-kauppaan tehty isku ’ansiotonta’ huomiota, jota se ei olisi saanut, ellei sitä ennen olisi hyökätty Charlie Hebdo -lehden toimitukseen. Sitä oireilee se punainen paheksunta, jota pääministeri Netanjahun mukana olo Pariisin mielenosoituksessa sai aikaan ja paheksunnan puute, josta ’presidentti' Abbas sai nauttia ko. mielenilmaisussa mukana ollessaan. Abbasin menneisyys Münchenin olympiakisoissa tapahtuneen terrori-iskun aivoina ja rahoittajana ja vastahakoisuus terrorismi vastaisessa taistelussa ei ole häirinnyt eikä häirinnyt nytkään. Kolmen juutalaispojan tappamisenkin keväällä 2014 Abbas tuomitsi vasta saatuaan korkeatasoista opastusta Atlantin takaa.

On siis väliä, mihin kansanryhmään murhaajat ja uhrit kuuluvat ja sillä mitä ideologiaa he edustavat, kuka kenetkin tapaa. Kolmen juutalaispojan julma teloitus viime keväänä herätti vain laimeaa paheksuntaa, mutta sen vastareaktiona tapahtunut arabipojan vastaava kohtalo sai kansan arabi-/muslimipuolella liikkeelle ja raivoamaan - kuten he itse omaa toimintaansa kuvaavat - ja myös median kiinnostumaan asiasta. Helsingin Sanomien mukaan kolme juutalaispoikaa katoisi ja kuoli, kun taas arabipoika kaapattiin ja murhattiin julmalla tavalla. Kolme katosi ja kuoli, yksi kaapattiin ja murhattiin.

Tämä on sananvapautta, jonka puolesta Pariisissakin marssittiin: ovelaa, sanavalinnoilla suoritettavaa aivopesua, jolla arabiväkivalta valkopestään ja juutalaisten vastatoimet mustamaalataan.

Asiasanat: 

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Päivitä Syötä kuvassa näkyvät merkit. Type the characters you see in the picture; if you can't read them, submit the form and a new image will be generated. Not case sensitive.  Switch to audio verification.