Lähettänyt käyttäjä Petri

Vuonna 1981 YK:n yleiskokous päätti asettaa kansainväliseksi rauhanpäiväksi syyskuun 11. päivän. New Yorkin WTC:n tornien romahdettua terrori-iskun seurauksena yleiskokous päätti, että kansainvälistä rauhanpäivää vietetään vuodesta 2002 lähtien 21. syyskuuta. Päivä on omistettu rauhan vahvistamiselle niin kansojen sisällä kuin niiden välilläkin. Rauhanpäivän ajaksi toivotaan kaikkien konfliktien taukoavan. YK soittaa päivän kunniaksi rauhankelloja.

Jos emme uskoisi Kaikkivaltiaan Jumalan ohjailevan kansojen vaiheita, sanoisimme, että ”on kuin kohtalon ivaa”, että YK saa juuri nyt käsiteltäväkseen kaikkein vaikeimman kiistan: kiistan siitä kenelle Jerusalem kuuluu? Kahden päivän päästä palestiinalaisten puheenjohtaja Mahmoud Abbas aikoo hakea YK:n yleiskokoukselta yksipuolisen tunnustuksen samannimiselle valtiolle.

Tämän ”valtion” rajat noudattaisivat vuoden 1967 sotaa edeltäviä aselepolinjojen rajoja. Jerusalemin itäosat tulisivat olemaan uuden valtion pääkaupunkina. Koska on odotettavissa, että Abbasin esitys tulee voimakkaasti jakamaan YK:n jäsenvaltioiden mielipiteitä, ovat erityisesti USA:n edustajat yrittäneet saada hänet luopumaan esityksestään. Suomi on ilmoittanut muodostavansa oman kannan esitykseen mikäli EU:n valtiot eivät pääse yksimielisyyteen yhteisestä kannasta. Mikä Suomen kanta tulisi olemaan on toistaiseksi ollut salaisuus.

Mikäli YK:n yleiskokous joutuisi äänestämään Abbasin esityksestä, ja saisi taakseen vaadittavan 2/3 enemmistön, mitätöisi äänestystulos samalla useita Israelia ja sen naapureita koskevia YK:n omia päätöslauselmia, julkilausumia ja sopimuksia. Näitä olisivat Oslo II rauhansopimus ja YK:n päätöslauselmat 242 ja 338. Myös Israelin kansalliseen olemassaoloon liittyvistä historiallisista sopimuksista ja julkilausumista luovuttaisiin. Näitä ovat San Remon –sopimus vuodelta 1920, Balfourin julistus vuodelta 1917 ja YK:n Israelia koskeva äänestys vuodelta 1947.

Kansainvälisen rauhanpäivän tullessa iltaan kiivaat neuvottelut palestiinalaisten valtio-, ja YK:n täysjäsenyysaloitteen ympärillä jatkuvat New Yorkissa. Tänä iltana on kuultu myös Suomen presidentti Tarja Halosen puhe yleiskokouksessa. Hän on ottanut voimakkaasti kantaa palestiinalaisvaltion puolesta. Hänen mukaansa YK:n on yhdessä seisottava palestiinalaisvaltion muodostamisen takana. Neuvottelujen tulisi pian johtaa tulokseen, jossa itsenäinen ja demokraattinen palestiinalaisvaltio ja Israel voisivat elää rauhanomaisesti ja turvallisesti rinnakkain.

Saako Israel YK:n voimakkaan painostuksen kautta mahdollisuuden rauhaan? Suomi on jo aikaisemmin pyrkinyt profiloitumaan YK:ssa rauhanaloitteiden tekijämaana. Viimeksi esiintuotu ”rauhanystävyysaloite” Turkin kanssa Israelin suuntaan ei myöskään vakuuta rauhantahdollaan kaikkia osapuolia. YK:n ”rauhankellojen” tulisi pian soida todellisen kaikkia osapuolia, myös Israelia kunnioittavan rauhantahdon puolesta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Asiasanat: 

Lisää uusi kommentti

Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.