Lähettänyt käyttäjä Petri

Marraskuussa 2001 minulla oli tilaisuus haastatella monien suomalaisten tuntemaa englantilais-tanskalaista lääkäriä ja raamatunopettajaa Michael Harrya, jota voisi luonnehtia konservatiiviseksi ja karismaattiseksi kristityksi. Hän otti opetuksessaan ja puheissaan kantaa myös hyvin tuntemiensa pohjoismaisten yhteiskuntien eettisiin kysymyksiin.

Kun Tanskan valtio 1990 luvulla hyväksyi maailman vapaamielisimmän aborttilain, hän joutui luopumaan gynekologin työstään, koska hän ei halunnut suorittaa lain sallimia abortteja. Hän katsoi, että lääkärinä hänen velvollisuutensa oli elämän pelastaminen, ei sen tuhoaminen. Harryn kutsumukseksi tuli Raamatun opettaminen ja parannuksen saarnaaminen tanskalaisille.

Harryn kulkiessa julistamassa Jumalan sanaa pitkin Kööpenhaminan katuja, hän sai aluksi osakseen paljon pilkkaa, mutta myöhemmin monet tanskalaiset ottivat hänen parannukseen kehoittavan sanomansa vastaan ja kääntyivät Jumalan puoleen.

Harry oli tutustunut Suomeen alkaen vuodesta 1957 työskennellessään professori Arvo Ylpön alaisuudessa Helsingin lastenklinikalla. Tuohon aikaan tanskalaiset piispat vihkivät avoimesti homoseksuaaleja henkilöitä papin virkoihin, ja luterilaisissa kirkoissa toimitettiin samaa sukupuolta olevien parien avioliiton siunaamisia. Harry sanoi silloin, että kaikki tämä tulee tapahtumaan hiljaisesti ja miellyttävästi myös Suomessa. Hän jatkoi: ”Me puhumme kaikki rakkaudesta ja siitä kuinka kaikenlainen rakkaus on hyvää, mutta meidän rakkautemme tulisi perustua Jumalan sanaan.” Kysyin Michael Harrylta: ”Kuinka kristityn ihmisen tulisi suhtautua ympäristössään ja yhteiskunnassaan tapahtuviin samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskeviin ratkaisuihin?” Harry vastasi minulle näin: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että me olemme maailmassa, mutta emme maailmasta. Maailman hengen on helppo tunkeutua seurakuntaan; näin tapahtuu varsinkin eettisissä kysymyksissä. Useimmissa skandinavian maiden luterilaissa kirkoissa näyttää homoseksuaalisuudella olevan huomattava sija. Raamatun mukaan tämä on hyvin vaarallinen tilanne, koska niin kuin apostoli Pietari sanoo toisessa kirjeessään, Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran. Tämä tapahtui varoitukseksi tuleville sukupolville. Raamattu suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen, koska se tulee miehen ja naisen suhteen väliin. Vanhassa Testamentissa Israelia pidetään aviovaimona ja Jumalaa aviomiehenä ja Uudessa Testamentissa seurakuntaa pidetään Kristuksen morsiamena ja Kristusta ylkänä. Tämä suhde painetaan alas symbolisella tavalla silloin kun hyväksytään samaa sukupuolta olevien parisuhde.” Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö kaikki ihmiset olisi rakastamisen arvoisia taipumuksistaan huolimatta. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille.

Kirkko tarvitsee kipeästi parannusta

Sana katumus ja parannus ei ole suosittu. Ihmiset ajattelevat siitä kielteisesti. Parannus tarkoittaa yksinkertaisesti kääntymistä takaisin Jumalan puoleen. Parannus Apostolien teoissa tapahtui Jumalan puoleen, uskossa Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan kolmanteen persoonaan Pyhään Henkeen. Metodismin isällä, John Wesleyllä oli tapana rukoilla ja saarnata: ”Jumala taivuta kirkko ja pelasta maailma”. Hän kutsui seurakuntaa parannukseen, jotta seurakunta, joka oli asetettu oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, olisi voinut kutsua maailmaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen.