Hiljattain uutiset kertoivat Tanskan Raamattuseuran uudesta Raamatun käännöksestä. Edellisestä tanskankielisestä käännöksestä olikin jo yli 20 vuotta. Erikoiseksi kyseisen käännöksen tekee se, että siitä on monet viittaukset Israeliin on poistettu tai korvattu erilaisilla kiertoilmaisuilla. Joissain tapauksissa Israel on korvattu viittauksella koko ihmiskuntaan, "meihin". Uuden testamentin kirjoituksissa viittaukset Israeliin on yhtä lukuunottamatta korvattu ilmaisuilla "juutalaiset" tai "juutalaiset ihmiset". Valitettavasti minun on todettava, että tällainen käännös ei tullut minulle yllätyksenä. Olin sitä jo tavallaan odottanutkin. Israel on nimittäin monille poliittisesti aktiivisille Raamatun tutkijoille ollut jo pitkään vaikea ja pahennusta herättävä sana. Itse asiassa Tanskan Raamattuseuran käännös on varsin looginen askel palestiinalaisen korvausteologian tiellä, josta olen viime vuosien aikana varoittanut eri tilaisuuksissa.

Uusmarxilaista korvausteologiaa

Tanskan Raamattuseuran käännöksen kohdalla olemme tekemissä uudenlaisen korvausteologian kanssa, joka eroaa ns. perinteisestä korvausteologiasta. Tämä ero on tärkeä tiedostaa. Vaikka perinteinen korvausteologia irrottaa Israelin kansan Jumalan pelastussuunnitelmasta, se ei lähtökohtaisesti kiistä sitä, että etninen Israelin kansa maarajoineen on joskus ollut ja on edelleenkin olemassa. Sen sijaan uusi korvausteologia, jota voidaan nimittää myös palestiinalaiseksi korvausteologiaksi, kiistää lähtökohtaisesti Israelin ja juutalaisten olemassolon kansakuntana. Juutalaisvaltio nimeltä Israel ei ole raamatullinen, vaan moderni kolonialistinen ja rasistinen innovaatio, jonka avulla Palestiinan maa on varastettu sen alkuperäisiltä asukkailta.

Uuden korvausteologian tausta on ns. postkolonialistisessa ja uusmarxilaisessa filosofisessa traditiossa, jossa kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia ilmiöitä, mm. kirjallisuutta ja yhteiskunnallisia normeja, tarkastellaan sorron ja alistamisen välineinä. Tässä tarkastelussa myös Raamatun tulkinta ja siihen liittyvät politisoituneet traditiot nähdään osana kolonialistista sortavaa rakennetta. Uusmarxilaisessa katsannossa vallankumous toteutuu ns. kriittisen metodin avulla sanojen, käsitteiden ja tulkintojen uudelleenmäärittelyn kautta. Vain tällä tavalla myös Raamattu voidaan purkaa siihen liitetyistä sortavista rakenteista ja sen todellinen historia avautuu.

Revisionistista historian tulkintaa

Uusmarxilainen korvausteologia on lähtökohtaisesti poliittista ja se syntyi 1980-luvulle tultaessa reaktiona Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin. Israelin idea, sellaisena kuin se on perinteisesti historiallisessa ja teologisessa tutkimuksessa ymmärretty, on imperialistisen ja sionistisen ideologian väline. Sen tähden Israelin merkitys Raamatussa tulee määritellä radikaalisti uudelleen, kuten Tanskan Raamattuseuran uudessa käännöksessä on tehty. Uusmarxilaiselle tulkinnalle ei riitä se, että sanan väärinkäyttö korjattaisiin - tuskinpa kukaan haluaa sortoa Raamatulla puolustaa - vaan koko historia tulee kirjoittaa uudelleen. Palestiinalainen korvausteologi pastori Mitri Raheb totesi vuonna 2014 Yalen yliopistossa pitämässään luennossa, että hänen geopoliittisen raamatuntulkintansa tarkoitus on "kääntää teologia ylösalaisin".

Kirjassaan Faith in the face of Empire Raheb esittelee oman revisionistisen historiantulkintansa perusteet. Ensimmäinen askel on Israeliin liittyvän kansallisen ja judaistisen merkityksen kiistäminen. Israel ja Juuda ovat vain nimiä kuningaskunnille, joiden olemassaoloon juutalaisuus ei liity millään tavalla. Juutalaisuus on lähtökohtaisesti uskonto eikä kansallista tai valtiollista identiteettiä määrittävä asia. Toiseessa vaiheessa ylösalaisin käännettyyn historiaan projisoidaan aikamme palestiinalaiset, jotka edustavat etnisesti kaikkia alueella asuneita ihmisiä, palvoivatpa he sitten Baalia, Jahvea, Jeesusta tai Allahia. Näin ollen Raamatun mainitsemat israelilaiset ja juutalaiset olivat lähtökohtaisesti palestiinalaisia. Raamattu on Palestiinan kansan kansalliseepos, joka kertoo Palestiinan kansan historian. Rahebin mukaan Daavidin, Omrin, hasmonealaisten ja Herodes Suuren kuningaskunnat eivät olleet juutalaisvaltion vaan palestiinalaisvaltion esikuvia.

Teologisen lopullisen ratkaisun arkkitehdit

Edellä kuvattua uusmarxilaista korvausteologiaa ja sen revisionistista historiankäsitystä on mahdotonta sovittaa yhteen historialliseen dokumentaatioon perustuvan raamatuntutkimuksen kanssa. Israelin kansan olemassaolo on kiistaton historiallinen ja teologinen tosiasia, jonka jopa perinteiset korvausteologit Justinos Marttyyristä alkaen ovat tunnustaneet. Raamatun tekstit ja lukemattomat antiikin lähteet viittaavat Israeliin ja juutalaisiin nimenomaan itsenäisenä kansakuntana. Israelin ja Juudan sekä hasmonealaisten kuningaskunnat olivat alueellisesti määriteltyjä hallinnollisia kokonaisuuksia, joiden väestön enemmistön muodostivat juutalaiset. Mooseksen laki ei ollut vain jumalasuhdetta määrittävä lakikokonaisuus, vaan sillä oli ja on edelleen sekä kansallista identiteettiä että maan omistusoikeutta määrittävä merkitys. Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei ota lähtökohtaisesti kantaa siihen, miten nykyinen Israelin valtio suhtautuu sen muinaisiin juutalaisvaltioiden esikuviin, se ei turhenna sitä historiallista pohjaa, jonka varassa me Raamattua luemme ja pyrimme ymmärtämään juutalaisen kansan nykyistä tilaa heidän omassa kotimaassaan ja omassa kansallisvaltiossaan nimeltä Israel.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta ennustan Tanskan Raamattuseuran teologialle menestystä myös Suomessa. Tiedän monia revisionistista propagandaa levittäviä kirkon aktiiveja, jotka ilolla ottavat vastaan tiedon siitä, että Israelin nimi on viimein pyyhitty pois Raamatun lehdiltä. Tästä teologisesta vandalismista on kuitenkin uskallettava puhua sen oikealla nimellä. Kyseessä on sanan kaikessa karmeudessaan "teologinen lopullinen ratkaisu", jossa uusmarxilaisen raamatuntulkinnan keinoin toteutetaan se, mistä natsit osasivat vain unelmoida: juutalaisilla ei ole oikeutta kansalliseen olemassaoloon, sillä kansakuntana heitä ei ole ollut koskaan edes olemassa. Meidän on taisteltava tätä kaikkea vastaan ennen kuin teologinen kristalliyö on todellisuuttamme. Siihen meitä kehottaa paitsi Raamatun sana myös luotettava historiantutkimus, joka on osa sivistyneen maailman henkistä perintöä.

Edit. Blogin ensimmäistä kappaletta on muokattu 27.4. klo 21.40.