Neljäkymmentä vuotta sitten kansan viettäessä Suurta sovituspäivää eli Yom Kippuria tuon päivän mukaan nimetty sota syttyi äkillisenä ja tuhoavana. Yom Kippurina vielä enemmän kuin tavallisena sapattina koko maa hiljentyy ja paastoaa. Se on niillekin, jotka sapattina puhuvat puhelimessa, juhlapyhä, jona puhelin sulkeutuu. On siis ymmärrettävää, että iso osa kansaa ei tiennyt mitään sodan syttymisestä ennen kuin myöhemmin, kun osa miehistä oli jo matkalla rintamalle. Tämä sota enemmän kuin mikään muu Israelin sodista on jäänyt traumaksi kansalliseen itsetuntoon.

Joka syys-lokakuussa israelilaislehdet ovat täynnä asiantuntija-arvioita siitä, kuinka oli mahdollista, että Israel yllätettiin niin täydellisesti. Kysymyksessä oli täydellinen yllätys, sillä Golda Meirin todistajalausunnon mukaan tieto siitä, että neuvostoliittolaiset sotilasasiantuntijat oli kutsuttu kotiin Egyptistä tuli israelilaisille hyvin myöhäisessä vaiheessa. Luonnollisesti neuvostoliittolaisten kotiinkutsuminen olisi ollut punainen valo armeijalle. Golda Meir katsoi oman lausuntonsa mukaan, että siviilinä hän ei voinut ajaa armeijan tiedustelupalvelun yli, vaikka kokikin jonkinlaista epävarmuutta siitä, kuinka oikessa tiedustelutieto oli. Näin sota siis syttyi, ja Israel kohtasi sen valmistautumattomana.

Israelin median mukaan suurin syy yllätykseen ei liittynyt vain tiedustelutietoon ja sen paikkansapitävyyteen. Median mukaan aiempi vuonna 1967 Kuuden päivän sodassa saavutettu sotavoitto oli ollut niin raju ja massiivinen, että niin puolustuministeri kuin kenraalitkin olivat täynnä iloa ja voitonriemua. Tämä olisi sitten nykyarvioiden mukaan aiheuttanut tunteen voittamattomuudesta. Sota siis syttyi myös, koska vihollista ei otettu vakavasti, vaan uskottiin sen pelkäävän voittamatonta Israelia. Niinpä nyt juuri ennen Yom Kippuria 2013 nykyinen pulustusministeri Moshe Ayalon varoitti kansaa siitä, että vihollista ei voi aliarvioida missään olosuhteissa. Vihollisen aliarvioiminen aiheuttaa tappion.

Yom Kippur on Israelin käymistä sodista ainoa, jonka yhteydessä käytetään holokaustiin viittavaa sanastoa. Se on säilynyt mielissä niin traumaattisena muistona, että sen katsotaan muuttaneen nuoren valtion luonteen pysyvästi. Tänä vuonna Yom Kippur jumalanpalveluksessa Jerusalemin Suuressa synagoogassa entinen päärabbi Israel Meir Lau totesi, että neljäkymmentä vuotta on tärkeä aikamäärite Raamatussa. Koin hänen tarkoittaneen tällä, että meidän tulee olla juuri tällä hetkellä varautuneita kaikkeen. Tilanne maailmanpolitiikassa on äärimmäisen epävarma eivätkä valtioiden johtajat ehkä edes ymmärrä kuinka vakava.

Rukoilkaa Israelin puolesta juuri nyt. Rukoilkaa viisautta hallitukselle ja armeijalle. Rukoilkaa myös muutosta sen naapurivaltioihin.

Asiasanat: