Viime viikkojen julkisen elämän myllerrykset ovat olleet niin valtavaa suurusluokkaa, että mieli tekisi kirjoittaa niistä. Äänestäjien älykkyyttä aliarvioidaan selkeästi ministerivalinnoissa . Hyvä veli (ja tässä tapauksessa sisar) kerho toimii avoimesti. Liberaali ja vasemmistolainen hallitus, jonka olettaisi puolustavan ihmisoikeuksia, kätteli juuri Iranin teurastajien vielä mielenosoittajien verestä tahmeita käsiä. The Guardian lehden mukaan noin 200 000 ihmistä on osallistunut äskettäisiin mielenosoituksiin, joissa yli 7000 on vangittu ja Iranin hallitus on murhannut satoja mielenosoittajia brutaalisti.

Kotimaan politiikassa julkisuuteen vuotaa papereita, joiden allakirjoittajat eivät ole omien sanojensa mukaan niitä koskaan nähneetkään. Suomessa on nyt niin sanottu banana republic meininki. (Pakko lisätä: suokaa anteeksi kaikki maailman banaanit jos tämä loukkaa teitä.) Naisena ihmettelen suuresti sitä, että uuden hallituksen naisenemmistöä hehkutetaan medioissa. Eikö miehiltä ja naisilta pitäisi vaatia samaa ammatillista pätevyyttä samanlaisiin tehtäviin? Miksi sukupuoli on nyt niin tärkeä asia?

En kuitenkaan aio kirjoittaa vuoden 2019 viimeistä tekstiäni näistä asioista. Olemme tulossa Jeesuksen syntymäjuhlaan. Hän on Kuningas, jonka valtakunnalle ei ole loppua. Hänen edessään jokainen polvi tulee notkistumaan, ja jokainen kieli tunnustamaan, että Hän on Herra. Koska Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta, se ei ole luonteeltaan korruptoitunutta ja itseään korostavaa. Hänen valtakunnassaan pieni on suuri, ja kaikkein vähäisin on Hänen veljensä. Samalla Hän on puhdas ja pyhä. Hän haluaa lahjoittaa tämän puhtautensa jokaiselle, joka antaa Hänen tulla sydämeensä.

Jotkut ehkä ihmettelevät enkö hepreaa puhuvana tiedä, että Jeesus ei todennäköisesti syntynyt oikeasti juuri joulukuussa? Näinhän on, että Luukkaan evankeliumi antaa meille hyvin täsmällistä tietoa siitä, mikä pappien ryhmä palveli Sakarjan ollessa vuorossa. Tästä voidaan päätellä, että Jeesus syntyi Lehtimajanjuhlien aikaan. Lehtimajanjuhlat ovat luonteeltaan messiaaninen juhlapyhä, jonka Jumala määräsi kansalleen.  Ajankohta sopii myös paimenien kertomukseen Raamatussa eli syys-lokakuussa ei olisi vielä liian kylmä olla lampaiden kanssa ulkona yölläkään. Mutta joulukuinen joulu on vakiintunut kristikunnan perinteeksi ja ajankohdaksi, jolloin Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään. Sen tähden -ajankohdan raamatullisesta ja historiallisesta taustasta riippumatta- vietän ja vietämme nyt Jeesuksen juhlaa.

Yhteiskuntamme on vuoden 2019 lopussa toimivuudestaan huolimatta kaaoksessa. Monet kärsivät suuresti. Lasten ja nuorten käytösongelmat ovat lisääntymässä. Päihteitä käytetään paljon. Köyhyys ja tuloerot ovat on lisääntymässä. Joulun viettäminen on sitäkin tärkeämpää jos se ohjaa meidät näkemään kärsivän lähimmäisemme. Sen se ilmeisesti tekee. Monet osallistuvat keräyksiin ja haluavat antaa lahjoja pyyteettömästi. Monet antavat nyt myös aineettomia lahjoja. Monet seurakunnat kutsuvat yksinäisiä  jouluaterioille, joilla he saavat syödäkseen, mutta tulevat myös nähdyiksi. Uskon Raamatun valossa, että nämä asiat ovat Jumalan mielen mukaisia ja miellyttävät Häntä. Jos kansakuntamme lakkaa tyystin miellyttämästä Häntä, päädymme tilanteeseen, jossa Jumalan suojeleva käsi vetäytyy yltämme. Sellaista mahdollisuutta en uskalla edes ajatella!

Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, on näkevä suuren valkeuden.

Paitsi vuodenaikamme pimeyttä meitä ympäröi myös arvojen puute ja hengellinen pimeys. Jeesus on ainoa, joka voi tuoda sellaisen valkeuden, joka ei poista ainoastaan ulkoista pimeyttä. Katselin eilen illalla televisiosta erään entisen rikollisen puheenvuoroa. Hän kertoi elämänsä onnetonta tarinaa, jonka Jeesus muutti ja johdatti hänet vankiloihin ja nuorison pariin kertomaan totuutta. Tästä miehestä, joka aiemmin vain rikkoi ja särki, tuli niin kuin sanotaan yhteiskunnan pilari. Tällaisessa muutoksessa on lääke yhteiskuntamme ongelmiin.

Siksi tänä jouluna kaipaan Jeesusta. Kaipaan Häntä, joka on Lahjan Antaja ja Lahja.

Asiasanat: