Joulukuu 2013 on ollut kaikin tavoin hyvin erikoinen. En muista tähän päivään mennessä kokeneeni tällaista joulukuuta Jerusalemissa.

Vielä Hanukkan aikaan kaikki oli normaalia joskin muistelen nyt, että tavallista leudompaa säätä ihmeteltiin ääneen. Eikö talvi tulisikaan tänä vuonna. Miksi ensimmäiset sateet jäivät väliin. Kuljimme lyhythihaisissa paidoissa aikana, jona sään olisi jo pitänyt kylmetä huomattavasti. Emme tienneet, että olisi ollut parasta vain nauttia asioiden tilasta, sillä hymymme kohta hyytyisisivät enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti.

Kun sade sitten alkoi joulukuun puolella sää vaihtui täysin äkillisesti siten, että siirryimme lyhythihaisista villatakkeihin hetkessä, päivästä seuraavaan ilman varoitusaikaa.

Sade ei alettuaan lakannut lainkaan. Oli hirvittävän kylmä ja sade vain piiskasi alas. Eräänä iltana tulimme vapaaehtoiseni kanssa ulos työpaikan ovesta myöhään ja satoi kaatamalla. Yhtäkkiä näimme aivan lähellä sakaalin, joka ilmeisesti etsi suojaa sateelta tai ruokaa syödäkseen. Olen aina ollut kiinnostunut villieläimistä. Seurasimme sakaalia innoissamme hetken, mutta sitten luovutimme ja pakenimme sadetta autoon.

Seuraavat päivät satoi. Keskiviikkona istuin tapaamisessa klo viiteen saakka. Kun lähdin kävelemään parkkipaikalle sateenvarjoni kääntyi ylösalaisin. Sää oli todella aivan outo, sillä koko maailma oli oudon harmaanvärinen ja sade niin raju, että ei yksinkertaisesti nähnyt eteensä. Sade näytti uhkaavalta, vaikka yleensä sitä toivotaan ja odotetaan, koska vettä tarvitaan niin paljon.

Keskiviikon ja torstain vastaisena yönä nousi järkyttävä myrsky. Tuuli ulvoi ja kuuntelin helikoptereita, jotka ilmeisesti partioivat rajuilman seurauksilta. Torstaiaamuna maassa oli lunta ja lumisade jatkui koko päivän. Tuuli oli raju, oli hirvittävän kylmä ja sähköt katkeilivat eri alueilla. Kadut olivat hetkessä vaarallisen liukkaat ja kengät täynnä jääkylmää vettä. Puita oli jo katkennut jonkin verran, kun kävelin torstaina ulkona.

Perjantaihin mennessä kivitalot olivat muuttuneet jääkellareiksi. Uutisissa sanottiin, että noin 90 000 kotitaloutta olivat ilman sähköjä enkä voinut kuvitellakaan heidän olojaan. Jerusalem joutui täysin eristyksiin muusta maasta, kun sinne johtavat tiet suljettiin. Tiet olivat aivan liian vaarallisia autoilijoille. Kun kaupat olivat äkillisesti sulkeutuneet monet olivat ilman juomaa ja ruokaa. Armeijan panssareita vyöryi Jerusalemiin etsimään ihmisiä, jotka tarvitsivat välitöntä apua. Myrsky jatkui. Lumi eristi Jerusalemin ja vasta sunnuntaiaamuna kansa alkoi vyöryä kaduille tutkimaan hävityksen laajuutta. Paljon ihmisiä oli edelleen ilman sähköä ja vasta tiistaina tilanne alkoi normalisoitua. Julkiset liikennevälineet eivät toimineet moneen päivään ja monet autot olivat lumen alla.

Hävitys oli järkyttävä ja tulee kestämään kauan ennen kuin sen merkit häviävät. Puita on kaatunut joka puolelle ja ne puolestaan ovat aiheuttaneet vahinkoa taloille, autoille ja muulle omaisuudelle. Kun paikallisjuna alkoi vihdoin kulkea ja menin sillä töihin näin kahvilan, josta usein nautin kahvia ystävien kanssa töiden jälkeen. Kahvilan katto oli romahtanut sisään ja seinät ilmeisesti katon myötä kaatuneet sisäänpäin. Kaikkialla näkyvät merkitkään eivät olleet valmistaneet minua siihen järkytykseen, joka odotti Jad Vashemin alueella. Maailman Vanhurskaiden muistoksi istutettuja puita on kaatunut aivan valtavasti ja koko Vanhurskaiden puutarha on jäänyt puiden alle. Ne ovat kaataneet myös seiniä, joihin vanhurskaiden nimiä kirjoitetaan.

On oikeastaan mahdotonta selittää rajumyrskyä ellei sitä ole kokenut. Sen mentyä jo hieman ohi mietin järkyttyneenä sitä, että tällainen myrsky missä vain yhdistyneenä köyhyyteen ja raivoon voisi tuottaa aivan hirvittävät olot yhteiskunnassa. Jos sekavat poliittiset olot yhdistyvät luonnonkatastrofiin on varmasti mahdotonta hillitä ihmisten suuttumusta ja vihaa, joka voi kohdistua mihin tahoon vain. Historia monessa kohden selittyy näillä samoilla inhimmillisillä tekijöillä. Jollakin tapaa pitäisi siis oppia jo tapahtuneista. Jotenkin tämä mysky tuntui ennakoivan jotakin tai olevan kuin varoitusmerkki. Kuka tietää, mitä edessäpäin odottaa.

Jad Vashemilla on edessään melkoinen urakka selvittää sotku, raivata aluetta puhtaaksi ja istuttaa uusia puita. Jos joku on kiinnostunut tämän työn tukemisesta minuun voi ottaa yhteyttä vapaasti.

Toivotan rauhaa Jerusalemista!

Asiasanat: