Vietimme äskettäin Yad Vashemin 60-vuotisjuhlaa. Yad Vashem perustettiin 1953, joten koko vuosi  2013-2014 on ollut juhlavuosi. Loppuhuipentuma oli nyt kesäkuusssa, kun talon kansainvälinen ystäväjoukko matkusti Puolaan ja sieltä sitten lensimme yhdessä Israeliin. Matkalla oli mukana myös joitakin kristittyjä ystäviä.

Puolan kävijät tietävät, kuinka raskas kokemus se on. Mukanamme oli sekä itse leireiltä selviytyneitä että heidän lapsiaan ja niitä, jotka tulivat mukaan löytääkseen kadonneita perheenjäseniä tai heidän hautojaan. Jossakin vaiheessa matkaa suru, epäusko ja ahdistus muuttuivat myös fyysiseksi väsymykseksi ja jopa haluttomuudeksi kuulla lisää.

Viimeisenä aamuna tunsin voimakasta halua lentää nopeasti takaisin Israeliin. Pelkkä ajatus elämästä, auringonpaisteesta ja Jerusalemin kirkkaudesta alkoi työntää tieltään kuolemaa, joukkohautoja ja surua. Uskon, että joukossamme oli ihmisiä, joille nimenomaan tämä kokemus laskeutumisesta lentokoneesta Israelin maahan oli todella tärkeä.

Kun katson valokuvia Puolasta ja vertaan niitä Israelin kuviin ero on huikea. En tiedä johtuuko se vain auringonpaisteesta vai olemmeko me kaikki todellakin kokeneet ikäänkuin kauneusleikkauksen Israelin maan kamaralla...  Pimeydestä olemme tulleet valoon!

Asiasanat: 

Kommentit

Aurinko

Tuo aurinko Israelissa on todellinen siunaus ihmisille! Täällä Suomessa ihmiset ovat paremmalla tuulelle, kun aurinko paistaa.

Lisää uusi kommentti

Päivitä Syötä kuvassa näkyvät merkit. Type the characters you see in the picture; if you can't read them, submit the form and a new image will be generated. Not case sensitive.  Switch to audio verification.