Huhti-toukokuun aika on Israelissa aina kiireistä aikaa. Heti Pesach eli pääsiäisjuhlan jälkeen vietetään Jad Vashemissa ja tietysti koko Israelin valtiossa holokaustin muistopäivää. YK ja sen monet jäsenvaltiot viettävät tätä päivää tammikuun 27. Auschwitzin vapauttamisen (27.1.1945) ajankohtana ja tuokin päivä tietysti huomioidaan Jad Vashemissa. Mutta Yom HaShoah eli muistopäivä keväällä on juutalaisen kalenterin mukaisesti Varsovan gheton kapinan muistoksi vietettävä päivä. Tuolloin tuhannet ihmiset kokoontuvat Jad Vashemin Varsovan gheton aukiolla koko Israelin valtion johdon paikalla ollessa. Omat vieraamme tulevat eri puolilta maailmaa ja heille se on ihmeellinen tapahtuma, jossa he pääsevät istumaan holokaustin sankareiden, rabbien, diplomaattien ja armeijan keskelle.

Samalla viikolla isännöimme myös kansainvälistä kristillisten johtajien seminaariamme. Johtajille tämäkin on ihmeellinen elämys. Osalle heistä se on ensimmäinen kerta Israelissa ja heidän on vaikea uskoa sitä, mitä he nyt näkevät verrattuna siihen, mitä he ovat kuulleet kotimaidensa medioista. He ovat vuorotellen iloisia, tyrmistyneitä, vihaisia ja kosketettuja. Maassa jo vierailleille viikko Jad Vashemissa on joka tapauksessa kokemus, joka ei unohdu koskaan. Eräskin johtaja totesi seminaarin aiheuttaneen hänelle kriisin: "Lähden täältä täysin muuttuneena pastorina. Minun on otettava vastuu..."

Juutalaisuudessa on voimakas konsepti siitä, kuinka pyhä ja epäpyhä tulee erottaa toisistaan. Kun sapatti loppuu pidetään erityinen havdala seremonia, jolla sapatti lopetetaan ja astutaan pyhästä epäpyhään. Watchman Nee, kiinalainen vainottu kristitty ja syvällinen Raamatun opettaja korosti opetuksessaan sitä, kuinka hyvätkin asiat tekevät meille vaikeaksi tulla Jumalan eteen vain koska ne ovat arkisia ja meidän täytyy varoa niitä, jotta ne eivät pääse meidän ja pyhän Jumalan väliin. Siis on aina muistettava, että esimerkiksi kulttuuri, kauppa ja taide voivat olla hyviä asioita, mutta ovat kuitenkin useimmiten osa maallista yhteiskuntaa.

Tänä vuonna 2013 kristillisten johtajien seminaariryhmämme käytti paljon aikaa rukoukseen hotellissa, bussimatkoilla ja omalla ajallaan. Rukous on avain ja tapa, jolla voimme jättää arjen ja kohota todellisuuteen, jossa kohtaamme Jumalan. Kaikki holokaustiin liittyvä opetus on meille hyväksi koska se on totta, mutta samalla rukous voi antaa meille keinot nousta tuon todellisuuden yläpuolelle, jotta voimme ymmärtää kuinka meidän tulee toimia oppimiemme asioiden valossa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa aloitin ja lopetin myös oman luentoni rukoushetkellä. Jokainen oli vapaa rukoilemaan ylistysmusiikin soidessa taustalla siten kuin halusi. Jotkut istuivat, toiset nousivat seisomaan, joku polvistui. Se valmisti meidät vastaanottamaan sanoman, joka tulee historian kautta, mutta vain jos sitä peilataan Raamatun valossa.

Usein minulta kysytään onko kristityn hankalaa olla työssä täysin juutalaisessa työympäristössä (todellisuudessa meillä on työssä paljon myös muslimeja). Mutta totuus on, että länsimaat Euroopan johdolla ovat muuttumassa kiihtyvällä tahdilla yhä kielteisimmiksi perinteisille juutalais-kristillisille arvoille puhumattakaan avoimesta uskonnon harjoittamisesta (ainakin jos kyseessä on kristinusko). Kuitenkin oman pomoni (Jad Vashemin ylintä johtoa) päivittäiseen kalenteriin on merkitty selvästi keskelle työpäivää osallistuminen rukoukseen. Niinpä minunkin sunnuntaista lähtöäni seurakuntaan kunnioitetaan niin paljon, ettei samaan aikaan järjestetä työtapaamisia. Tässä ilmapiirissä usein työpäiväni keskellä saatan ottaa mukaani lounaslautasen ja Raamatun ja yhdistää ruokailun ja rukouksen. Kukaan ei kummeksu sitä, että lähden ulos Raamattu kädessä.

Meidän olisi jollakin tavalla palautettava tämä Jumalan kunnioituksen ja rukouksen ilmapiiri elämäämme, seurakuntiimme ja sitten myös yhteiskuntaan. Jos emme toimi näin emme voi odottaa, että Jumalan suojaava käsi pysyy yllämme. Jos tuo käsi vetäytyy, niin ovi on auki yhä syvenevälle yhteiskunnalliselle kaaokselle ja ongelmille. Rukous tulee palauttaa kunniapaikalle, jolle se kuuluu.

Matteus 6:9-13

"Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä
niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi
niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."

Jerusalemissa, 10.6.2013

Asiasanat: