Viime vuonna ollessani työmatkalla Yhdysvalloissa vietin useamman päivän Seattlen kaupungissa Washingtonin osavaltiossa. Puhuin kirkoissa. Eräässä niistä tapasin miehen nimeltään Stefan, joka voimakkaasti englantia murtaen tuli puhumaan kanssani. Stefan oli alunperin kotoisin Romaniasta, jonka rajat kuten tiedätte ovat muuttuneet monta kertaa erilaisten konfliktien ja sotien seurauksena.

Stefan eli Romaniassa kommunismin alla. Hän kertoi, että vaikka kaikki yksityisomistus oli kiellettyä ihmiset yrittivät koko ajan etsiä keinoja ostaa maata tai esimerkiksi jalokiviä, jotta heillä olisi edes jonkinlainen taloudellisen turvallisuuden tae. Maassa toimi aktiivinen musta pörssi ja jotenkin ihmiset vain saivat tietää, kun ostettavaa oli. Eräänä päivänä Stefan oli saanut kerätyksi tarpeeksi rahaa mennäkseen mustaan pörssiin ostamaan jotakin. Hän päätyi ostamaan 18 karaatin kultasormuksen, joka sisus avautui pientä nappia painamalla ja jonka päällä oli leijonan kuva. Koska yksityisomistus oli vaarallista, mutta ihmisillä oli oikeus pitää perinnöksi saamansa tavarat Stefan kaiverrutti sormuksen sisään kuolleen veljensä tiedot. Näin mustan pörssin sormuksesta tuli perintö, joka hänellä oli oikeus pitää hallussaan.

Vuosia myöhemmin Stefan muutti Amerikkaan ja tuli uskoon. Hän päätti vierailla Israelissa ja yhtäkkiä näki täsmälleen saman siis aiemmin ostamansa sormuksen leijonan Jerusalemin kaupungin lipussa. Hän järkyttyi, sillä hän ei ollut koskaan edes ajatellut sormuksen alkuperää. Jerusalemissa sormusta tutkittiin ja todettiin, että mitä luultavimmin leijona oli Juudan leijona. Stefan alkoi pohtia asiaa. Sormuksen hän oli ostanut Romanian rajakaupungissa, jonka kautta saksalaiset sotilaat kulkivat perääntyessään sodan hävittyään. Oli yleisessä tiedossa, että hävinneet ja nälkäiset sotilaat möivät aarteitaan vain saadakseen ostettua ruokaa. Mistä siis sormus olisi tullut ellei juuri heiltä? Mistä he sitten olisivat saaneet sormuksen?

Eräänä yönä Stefan näki unen, jossa hänen käskettiin toimittaa sormus holokausti-museoon Jerusalemiin. Stefan ällistyi, sillä hän ei ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta paikasta. Hän päätti totella ääntä, jonka tunsi Jumalan ääneksi, mutta tunsi itsensä epävarmaksi, koska ei tiennyt, mistä edes aloittaa selittääkseen sormuksen tarinan Jerusalemiin saakka. Kahta viikkoa myöhemmin hän yhtäkkiä näki seurakuntansa seinällä ilmoituksen minun tulostani puhumaan sunnuntain tilaisuuteen. Ilmoituksessa luki selvästi, mistä olin tulossa: Yad Vashem, the Holocaust Memorial in Jerusalem.

Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyen keskustelumme jälkeen Stefan matkusti äskettäin Jerusalemiin ja toimitti sormuksen Jad Vashemiin osastolle, joka ottaa vastaan holokaustin aikaisia esineitä ja dokumentteja. Osaston työntekijät olivat aluksi epävarmoja siitä, oliko sormus todella holokaustin jäämistöä, mutta Stefan kertoi heille, että sen täytyi olla, koska hän oli saanut niin selkeät ohjeet siitä, mitä sormukselle tuli tehdä. Monet samankaltaiset tarinat, joissa ihmiset tuovat Jad Vashemille aarteitaan toistuvat päivittäin, mutta harvoin ohjeet ovat tulleet kuvatulla tavalla.

Historioitsijat pystyivät välittömästi selittämään sormuksen mekanismin, jolla pieni ikäänkuin säiliö avautuu leijonan alta nappia painettaessa. Euroopan kuninkaallisilla tai esimerkiksi ritareilla oli tapana pitää säiliössä myrkkyä, joka nielaistiin vihollisen käsiin jouduttaessa ja varman kidutuksen odottaessa. Sormus on siis myös vanha.

Sormuksen salaperäinen tarina kokonaisuudessaan on siis edelleen selvittämättä. Juudan leijona on ehkä ollut kuninkaallisessa sormessa. Mutta miten ihmeellistä, että Jumala johdatti sormuksen Jerusalemiin. Palautuiko sormus nyt siis oikeille omistajilleen? Juudan leijonan paikka on Jerusalemissa!

Asiasanat: 

Kommentit

Kuva

Etkö voisi laittaa kuvaa tuosta sormuksesta, vai onko se laitonta? Olis mielenkiintoista nähdä se..

Lisää uusi kommentti

Päivitä Syötä kuvassa näkyvät merkit. Type the characters you see in the picture; if you can't read them, submit the form and a new image will be generated. Not case sensitive.  Switch to audio verification.