Usein kuulen kysyttävän Saksan juutalaisvainoihin liittyvän kysymyksen, joka koskettaa pitkälti omaa aikaamme. Kysymys koskee juutalaisvainojen opettamisen tarpeellisuutta nyt, kun niistä on kulunut jo yli 70 vuotta. Jos ja kun maailmassa on tapahtunut ja tapahtumassa erilaisia vainoja ja kansamurhia niiden jälkeenkin, miksi opiskelemme juuri Saksan juutalaisvainojen vaiheita edelleen? Oliko näissä vainoissa jotakin erityistä?

Kansanmurhan tutkijat tietävät, että jokaista kansanmurhaa edeltävät tietyt vaiheet, joita ilman varsinaisen murhan tapahtuminen ei ole oikein mahdollista. Holokausti on kaikista kansanmurhista eniten dokumentoitu, joten sen tutkimus mahdollistaa monimutkaisten syy -yhteyksien ymmärtämisen . Mutta siinä ei ole kaikki, vaan sen lisäksi ainoastaan holokaustissa kohtaamme kaikki ne vaiheet, jotka tutkimus on pystynyt nimeämään kansamurhaa edeltäviksi merkeiksi. Kun opiskelemme muita kansanmurhia, niin käytämme aina ainakin jossakin mielessä juuri holokaustin viitekehystä.

Sanoisin, että samalla tavalla maailman vanhin viha eli antisemitismi on usein yksi vihan laji, jonka kohtaamme tutkiessamme muihin ryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja tai suoranaista rasismia.

Tällä hetkellä maailman kaikkein vihatuin ja vainotuin ryhmä ovat kristityt. Aasiassa, Afrikassa ja lähi-Idässä kristityt kärsivät päivittäistä vainoa. Open Doors raportin mukaan puhumme ällistyttävästä noin 245 miljoonan ihmisen lukumäärästä tässä yhteydessä ja juuri vuoden 2019 arviossa. Se, että vainottujen kristittyjen määrä kasvaa vuosi vuodelta johtuu ainakin osin länsimaisten kristittyjen laiskuudesta ja haluttomuudesta puolustaa vainottuja.

Samanaikaisesti antisemitismi on noussut suoranaiseksi aatteeksi ja osaksi poliittista keskustelua nimenomaan Euroopassa ja niissäkin maissa, jotka aikoinaan taistelivat Hitleriä vastaan. Olemme nähneet raakoja juutalaisiin kohdistuvia väkivallan tekoja eri puolilla Eurooppaa puhumattakaan verbaalisesta väkivallasta tai vandalismista. Olemme tottumassa antisemitismin jatkuvaan läsnäoloon osana eurooppalaista kulttuuria. Länsimaiset yliopistot, joiden pitäisi puolustaa kaikkien vapautta ovat usein vaikeimman juutalaisvastaisuuden koti.

Onko näillä kahdella asialla, kristittyjen vainoilla ja juutalaisvihalla, mitään tekemistä keskenään? Mikä on syy, jonka vuoksi molemmat vihat ovat nousussa yhtä aikaa? Mikä on oma yksityinen tai yhteiskunnallinen tehtävämme näiden asioiden suhteen? Millä tavalla vaikutamme parhaiten ja tehokkaimmin molempien suuntauksien laskuun?

Itse uskon, että meidän ei pidä puhua vain jommastakummasta. Uskon, että ainakin jotakin saadaan aikaan oikeaa informaatiota tuomalla, opettamalla ja tietysti tarjoamalla humanitääristä apua sitä tarvitseville.

Asiasanat: