Näin hänet eilen ollessani kampaajalla. Kampaajalla käynti Israelissa on erilainen kokemus, sillä varattu aika on vain viitteellinen. Kaikki odottavat vuoroaan kärsivällisesti, ihmiset keskustelevat kaikesta mahdollisesta, juovat kahvia ja kehuvat tuolista nousevia valmiiksi kammattuja asiakkaita. Kampaamossa on tunnelmaa. Olemme aivan Jerusalemin keskustassa, joten näemme paljon myös ohikulkijoita. Aina silloin tällöin sisään poikkeaa joku kiitollinen nainen, joka antaa kampaajalle poskisuudelman. Hänellä on nimittäin hallussaan äärimmäisen tärkeä taito. Se on se, että jokainen nainen lähtee hänen luotaan hieman kauniimpana kuin saapui.

Kampaaja leikkaa naisten hiuksia, erityisesti jos ne ovat pitkät, syöpäpotilaiden hyväksi. Leikkaus tapahtuu aina samalla yksinkertaisella tavalla. Hiusten juureen laitetaan kuminauha aivan kuin ponihäntää tehtäessä, sitten ne letitetään ja sidotaan letti latvoista toisella kuminauhalla. Hiukset katkaistaan yksinkertaisesti ylimmän kuminauhan yläpuolelta aivan niskan rajasta. Koko toimitus vie kaksi sekuntia, jonka jälkeen nyt lyhyet latvat vain leikataan suoriksi. Sitten kädessä oleva letti suljetaan kirjekuoreen, jonka asiakas postittaa itse suoraan syöpäpotilaiden tukiyhdistykselle. Hiuksista tehdään peruukkeja hoitojen aikana kaljuuntuneille potilaille.

Eilen istuin tuolissa odottamassa vuoroani, kun sisään saapui kahdeksanvuotias suloinen uskonnollinen juutalaistyttö. Hänellä oli yllään uskonnollisen tyttökoulun uniformu eli vaaleansininen paitapusero, tummansininen hame, valkoiset sukkahousut ja mustat kengät. Hän oli suloinen pieni tyttö, joka oli tehnyt aikuisen naisen vastuuta kuvastavan päätöksen. Hän tuli kampaajalle lahjoittaakseen pitkät mustat hiuksensa syöpäpotilaiden hyväksi. Häntä jännitti kauheasti ajatus elämästä ilman pitkiä hiuksia. Mutta siinä hän sitten antoi kampaajan leikata palmikkonsa kunnes seisoi peilin edessä nyt lyhyine hiuksineen.

Ihmettelin mielessäni, kuinka monta pientä tyttöä, jotka ajattelisivat hänen tavallaan löytyisi tämän maan ulkopuolelta. Tytöllä, joka jo kahdeksanvuotiaana luopuu hiuksistaan sairaiden hyväksi on erilainen maailmankuva kuin niillä nuorilla, jotka valittavat ulkonäköään erilaisilla verkkosivuilla. Uskonnollinen juutalainen koulu ei todennäköisesti yllä huippusuorituksiin tieteessä ja tekniikassa, mutta mitä ilmeisimmin se onnistuu antamaan oppilailleen maailmankäsityksen, jonka mukaan ihmisellä on sielu ruumiin lisäksi. Voi kunpa ihmisruumista palvova läntinen maailmamme jotenkin ymmärtäisi juuri tämän asian!

Tarinamme pieni tyttö menetti pitkät hiuksensa, eikä lapsekkuudessaan ymmärtänyt, kuinka nopeasti ne kasvaisivat uudelleen. Hiusten tilalle tyttö sai arvokkaan kokemuksen siitä, miltä tuntuu luopua jostakin tuntemattoman lähimmäisen hyväksi. Ja kuten Jerusalemin kampaamossa on tapana me kehuimme häntä ylpeinä ja lohduttavina ennen kuin hän katosi Jerusalemin kadulle.