Meillä käy paljon vieraita jatkuvasti. Juutalaisten juhlapyhien välillä Jad Vashemissa vieraili päivittäin noin 4000 ihmistä, jotka tulevat eri puolilta maailmaa. Vaikka Jad Vashem tunnetaan holokaustin museona se on paljon enemmän kuin museo. Se on eräänlainen kansainvälinen keskus, joka opetustoiminnallaan on saanut niin paljon kiinnostuneita, että puhutaan jopa yhteisöstä. Vierailijoiden tulva on ihanaa, mutta välillä mietimme, mitä uutta voimme tarjota niille monille, jotka tulevat tänne vuodesta toiseen. Heille vierailu Israelissa ei olisi mahdollista ilman käyntiä luonamme.

Monet ottavat meihin yhteyttä ja järjestävät tapaamisen etukäteen. Silloin voimme viettää laatuaikaa yhdessä. Toiset soittavat alakerran palvelutiskiltä ja ehdottavat toiveikkaina välitöntä tapaamista. Koska olemme kilttejä yritämme antaa kaikille aikaamme, mutta välillä se johtaa tilanteeseen, jossa ajanhallinta katoaa ja juoksemme ympäriinsä ihmisten ja tekemättömien töiden perässä. Ei hyvä lainkaan.

Kun luoksemme tuli pari viikkoa sitten tanskalaista sukujuurta oleva ryhmänjohtaja, kohokohtamme oli tapaaminen puun äärellä. Tanskan kuningas Kristian X samoin kuin hänen kansansa ja Tanskan vastarinta-liike ovat kaikki saaneet omat puunsa Jad Vashemin maailman vanhurskaiden joukossa. Tänä vuonna vietämme erityistä juhlaa, sillä nyt on tullut kuluneeksi  70 vuotta siitä, kun pienen Tanskan kansa vastarinnan innoittamana pelasti käytännössä koko juutalaisyhteisönsä varmalta tuholta. Tänään luonamme vieraili norjalainen ryhmä, jonka piiristä lähestulkoon kukaan ei ollut käynyt luonamme aikaisemmin. Norjassa oli toisen maailmansodan aikana Quislingin saksalaismielinen hallitus, mutta sielläkin oli myös vastarinta-liike. Päätimme tapaamisemme puun äärellä. Puun alla lukee, että se kunnioittaa Norjan vastarinnan jäseniä.

Toivoisin, että jokainen tänne tuleva saisi mukaansa jotakin uutta ja ajattelemisen arvoista. Toivoisin, että puut innostaisivat ihmiset ajattelemaan elämäänsä suurempien kysymysten näkökulmasta.

Joskus, kun olemme väsyneitä itseäkin innoittaa vain ajatus siitä, että työllä on merkitystä, koska se vie meidät kaikki perimmäisten kysymysten äärelle. Väsyneenä juoksemisesta tulee silloin etuoikeus!  

 

Asiasanat: