Lokakuu ja marraskuu ovat minun osaltani kuluneet lentokoneissa, junissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa sekä tietysti takseissa. Tavaroita on kannettu ja vedetty väsymykseen asti.  Uusia kasvoja toistensa perään, ihmisten kysymyksiä ja tarinoita eri puolilla maailmaa. Luentoja, tapaamisia... Jaksan vielä yhden matkan tälle kuukaudelle ennen kuin raja tulee vastaan. Vaikka vastaanotto on ollut suurimmaksi osaksi myönteinen fyysinen rasitus yhdistyneenä painavaan asiaan väsyttää.

Mietin itsekseni, mikä tekee asiastani niin tärkeän, että kuitenkin haluan puhua? Miksi kolleegani tekevät työtä vuodesta toiseen raskaiden asioiden parissa? Mikä tekee juuri holokaustista niin erityisen tapahtuman, että muistamme sen, opetamme siitä ja uskomme sen muiston tärkeyteen?

Piileekö holokaustin ainutlaatuisuus siinä, että se varoittaa vaarasta? Koskeeko sen varoitus vihan valtaa ja onko juuri valta niin houkutteleva, että juuri siitä tulee varoittaa? Onko mahdollista, että oma aikamme ei olekaan immuuni vaaralta, vaan päivastoin käytössämme on ihmiskunnan historian suurin arsenaali vihan mahdollistavaa mediaa ja teknologiaa?

Juutalaisviha on erityinen viha, joka on maailman vanhin viha, mutta varoittaa myös muusta vihasta. Juutalaisviha johti holokaustiin, mutta myös muu viha johtaa väärään suuntaan. Valta kuuluu kansalle, mutta kansa luovuttaa sen tietylle ryhmälle luottaen siihen, että valtaa käytetään oikein. Kuka siis kontrolloi valtaa? Vallankäyttöön liittyy aina olemassaolevan teknologian käyttö. Teknologia holokausti n aikana oli lapsenkengissä verrattuna omaan aikaamme ja silti kaikki silloisen valtion käytössä ollut teknologia valjastettiin juutalaisen kansanmurhan palvelukseen.  Kenellä on viime kädessä vastuu vallan valvomisesta? Kuka valvoo teknologiaamme?

Maailma ympärillämme muuttuu lähestulkoon päivittäin. Nuoret eivät edes tunne sitä kirjojen maailmaa, jossa itse kasvoin aikuiseksi. Heitä ympäröivät vaarat, joita he ovat äärimmäisen huonosti varustettuja kohtaamaan.  Kasvaminen yhteiskunnassa, jonka jokainen jäsen eristäytyy omaan tekniikan maailmaansa ei anna ihmiselle työkaluja, joista on hyötyä kriisitilanteessa. Tiedontulva on jatkuva, mutta se on kasvattanut luuloja eikä todellisuuden ymmärtämistä.

Vihan seurauksien opettaminen on aivan välttämätöntä juuri omassa ajassamme.

Jälleen lentokoneessa istuessani mietin, mistä tulevaisuus on tehty ja kenelle se kuuluu? Kenellä on vastuu suunasta, johon matkaamme kiihtyvällä vauhdilla?

Asiasanat: