Lähettänyt käyttäjä Petri
Jerusalem - Israelin pääkaupunki

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem; sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen. Psalmi 122:2

Maailman kansojen katseet ovat kääntymässä jälleen Jerusalemiin. 44 vuoden jälkeen siitä lukien kun Jerusalem jälleenyhdistettiin kuuden päivän sodassa 1967 Israelin pääkaupungiksi, sen asema Israelin jakamattomana pääkaupunkina on nousemassa kansainvälisen politiikan tärkeimmäksi kysymykseksi. Tähän päivään mennessä palestiinalaishallinto on puheenjohtajansa Mahmoud Abbasin suulla ilmoittanut hakevansa 23.9 Yhdistyneiden kansakuntien 66. yleiskokoukselta yksipuolista tunnustusta samannimiselle valtiolle, jonka rajat tulisivat olemaan vuoden 1967 sotaa edeltävät aselepolinjojen rajat, ja jonka pääkaupunkina tulisivat olemaan Jerusalemin itäosat. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, jonka on määrä puhua yleiskokouksessa samana päivänä 23.9, on jo aiemmin ilmoittanut, ettei Israel tule hyväksymään palestiinalaishallinnon yksipuolista esitystä.

Vastakkainasettelun pelätään johtavan laajoihin Israelin vastaisiin mielenosoituksiin Israelin rajoilla, palestiinalaisten hallitsemilla alueilla ja kansainvälisessä mediassa. Israel on viime viikkojen aikana varautunut lähes kaikkeen mahdolliseen, puolustussota mukaan lukien.

Kenelle Jerusalem kuuluu?

Jerusalem ei ole erityisen merkittävä kaupunki sijainniltaan, ilmastoltaan tai strategisten ominaisuuksiensa puolesta. Se ei ole kovin suuri kaupunki. Vain hiukan Helsinkiä suurempi. Maailmassa ei kuitenkaan ole yhtään toista kaupunkia, joka olisi yhtä monien ihmisten, kansojen tai uskontojen edustajien rakastama kuin Jerusalem.

Mikä on kaikkein merkittävintä? Maailmassa ei ole toista kaupunkia, joka olisi yhtä merkittävä kaupunki maailman rauhan kannalta. Hieman yksinkertaistaen, maailman rauha riippuu Jerusalemin rauhasta. Siksi Raamattuaan lukevat juutalaiset ja kristityt ovat aina psalmin 122 kehoituksen mukaisesti rukoilleet rauhaa kaikille Jerusalemin asukkaille.

Mutta eivät ainoastaan Raamatun kehoitukset ole olleet rauhanpyrkimysten pontimena. Myös YK on pannut merkille Jerusalemin keskeisen merkityksen maailman rauhalle, ja siksi kaikkiin mahdollisiin ponnisteluihin ryhdytty, jotta rauha saataisiin säilymään arabien, palestiinalaisten ja juutalaisten kesken Lähi-idässä.

Haluttu ja kaivattu kaupunki

Raamatussa Jerusalem mainitaan 811 kertaa. Se on juutalaisten ja kristittyjen pyhä kaupunki. Se on ollut diasporassa elävän juutalaisen kansan vuosituhantisen kaipauksen kohde, jota on tervehditty jokaiselle pääsiäissederille kokoonnuttaessa ”ensi vuonna Jerusalemissa.” Moni kristitty on suunnannut pyhiinvaelluksensa Jerusalemiin, Rauhanruhtinaan kaupunkiin. On sanottu, että Pyhä kaupunki pitää otteessaan puolta maapallon väestöstä: Yhtä biljoonaa muslimia, yhtä biljoonaa roomalaiskatolista, 400 miljoonaa ortodoksia ja 400 miljoonaa protestanttia. Jerusalem on kirjoitusten mukaan pyhä kaupunki juutalaisille ja kristityille, mutta onko se sitä myös muslimeille?

Jerusalemin sanotaan olevan kolmanneksi pyhin kaupunki muslimeille Mekan ja Medinan jälkeen, vaikka sitä ei mainita lainkaan Koraanissa. Miksi ja miten Jerusalemin asema muuttui moderniin aikaan tultaessa? Niiden vuosisatojen aikana (1517-1917) jolloin Jerusalem oli täydellisen arabivallan alla, kukaan arabihallitsija tai islamilainen johtaja ei koskaan tehnyt siitä pyhiinvaelluskohdetta. Muslimeja ei kiinnostanut temppelivuoren laakea kivi, jonka päällä Aabraham oli uhraamassa poikansa Iisakin. Heitä kiinnosti kertomus profeetta Mohammedista, jonka kerrotaan tuolta paikalta ratsastaneen ylös taivaaseen.

Kalliomoskeijan rakentaja Abd-al-Malik ei tuntenut tätä perustelua moskeijaa rakennettaessa vuonna 691. Kalliomoskeija rakennettiin estämään juutalaisia rakentamasta omaa temppeliään uudelleen tälle paikalle. Sitä ennen Jerusalem ei koskaan ollut islamilaisen palvonnan paikka. Nyt siitä tuli kahden maailmanuskonnon kiistelty paikka, jopa maailmansodan alun näyttämö.

Muslimien omat perustelut Kalliomoskeijan sijainnille ovat heikot. Mohammedin taivaaseenastumisen kertomus on peräisin Yasser Arafatin sedältä Haj Amin-el Husseinilta 1920-30 luvulta. Jerusalemin suurmuftina hän loi tämän kertomuksen nostattaakseen arabien vastarintaa juutalaisten kasvavaa läsnäoloa vastaan Jerusalemissa. Koraanin suura 17:1, jonka on selitetty viittaavan Jerusalemiin kaukaisena palvonnan paikkana on todennäköisemmin tarkoittanut Medinaa.

Myös katolinen kirkko on useampaan kertaan historian aikana ollut kiinnostunut saamaan Jerusalemin hallintaansa. Viimeksi vakavia neuvotteluja Jerusalemin muodostamisesta kolmen uskonnon kohtaamispaikaksi ja rauhan kaupungiksi Rooman ja Vatikaanin alaisuudessa käytiin 1994. Millekkään muulle maailman kaupungille ei ole vaadittu tällaista asemaa.

Maailman kansat eivät ole myöskään halunneet tunnustaa Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi, vaikka Israelin parlamentti, Knesset julisti 1980 sen olevan Israelin ikuinen ja jakamaton pääkaupunki. Kansojen haluun määrätä Jerusalemin asemasta on vain yksi syy: Jerusalem on avain maailman rauhaan.

Jerusalemin tulevaisuus Raamatun profeetallisen sanan mukaan

Jerusalemilla on erityinen asema ja merkitys Jumalan suunnitelmissa viimeisinä aikoina. Mistään muusta kaupungista ei ole niin paljon profeetallista sanaa kuin Jerusalemista. Suurin osa Raamatun Jerusalemia koskevista profeetallisista sanoista on jo toteutunut, osa on toteutumatta.

Jeesus itse sanoi, että Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Luuk. 21:24. Monien mielestä tämä Jeesuksen mainitsema käänne Jerusalemissa tapahtui 1967 sen tullessa Israelin hallintaan. Joka tapauksessa taistelu Jerusalemin omistuksesta ei ole vielä päättynyt. Vuonna 1994 Arafat julisti vain kahdeksan kuukautta Oslon rauhansopimuksen jälkeen Johannesburgin moskeijassa pyhän sodan jihadin alkaneeksi Jerusalemin jälleenvaltaamiseksi.

Tämänpäiväinen palestiinalaishallinnon esitys YK:n yleiskokoukselle pyrkii samaan päämäärään. Jerusalem kuuluu kuitenkin Jumalan israelilaisille ikuisesti lupaamaan perintöosaan. Jer. 7:7. Ennen kuin tämän tosiasian tunnustavat sekä maailman kansat että koko Israel, mitään todellista rauhaa ei voida saavuttaa. Siksi mekin tahdomme puolustaa Israelin oikeutta omaan maahansa ja rukoilla jakamattoman Jerusalemin puolesta.

Asiasanat: